Seuraava juttu ei ole mukavimmasta päästä mutta päästä on kyse kuitenkin.
”Siskoni” oli naapurin tytön kanssa harjoittelemassa pallon lyöntiä pesäpallomailalla. Minä tietysti hyörin ympärillä tohkeissani. Jossain vaiheessa olin siirtynyt heidän taakseen ja olin aivan vieressä kun siskoni löi palloa suuressa kaaressa. Pahaksi onneksi olin juuri mailan linjalla ja kuului vain kauhea paukaus kun pesäpallomaila osui päähäni. Huusin varmaan kovemmin mitä olen koskaan huutanut ja lähdin juoksemaan hirvittävää vauhtia pois. En ensin kuullut, että äiti huusi minua, mutta pienen ajan päästä pysähdyin ja näin äidin tulevan luokseni. Haukuin edelleen koko ajan ja yritin hakea lohtua äidistä.
Äiti soitti eläinlääkärille, joka kehotti pitämään minut levossa ja antamaan särkylääkettä. Pienen ajan kuluttua halusin kuitenkin ulos ja oksensin. Päätäni särki hirveästi enkä tiedä olenko koskaan ollut niin kipeä. Äiti tarkkaili oloani herkeämättä. Illalla tuli Oskari hakemaan minua lenkille ja särystä huolimatta halusin lähteä iltapisulle ja täytyy myöntää, että Oskarin seura taisi jopa vaikuttaa paranemiseen. Sain jotain muuta ajateltavaa. Onneksi tästä tärskystä ei seurannut mitään pysyvää vammaa.
Tämän jälkeen minusta tuli aika paukkuarka vaikka ennen en pelännyt edes tykinjysäyksiä. Yhdistin tämän jälkeen paukut tietysti siihen, että kohta taas päässä jysähtää.
Seuraavaan juttuun, Tököttäminen