Mihkun eli Käpäläkallion Peikonpojan blogi
Omistaja Johanna Lagerbom
Blogin hakemisto:
10.05.2012 Mihkun kuulumisia ja kuvia
18.06.2012 Kesäloman viettoa Mihkun kanssa
15.12.2012 Mihku, Pikku Terminaattorimme
10.5.2012 Mihkun kuulumisia ja kuvia
Teksti ja kuvat © Johanna Lagerbom
Mihku on asustanut Perniössä kohta kaksi viikkoa. Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja loma lähenee loppuaan. Mihku on kotiutunut hienosti. Kotiin tullessa tutki heti rohkeasti kaikki paikat ja tapasi TopiKatin. Silloin vielä haisteltiin puolin sun toisin. Yhtään Mihku ei itkeskellyt eikä tuntunut etsivän sisaruksiaan.
Ensimmäinen yökin sujui hyvin. Mihku tuli nukkumaan kanssamme ja laitti itsensä sängyn viereen nukkumaan ihan kuin olisi tehnyt niin aina. Mihku nukkuu yöt tosi hyvin, menee nukkumaan jo paljon ennen meitä. Muutenkin Mihku jostain kumman syystä nukkuu päiväunetkin makkarissa. Kun uni tulee, hän suunnistaa sinne. Siellä on hänellä oma peti, johon usein menee aluksi nukkumaan, myöhemmin siirtyy lattialle tai sängyn alle.
Mihku on kiltti ja touhukas pentu. Virtaa tuntuu riittävän koko hereillä olon ajan. Lelut saavat kyytiä ja Topi -raukka kuuntelee välillä korvat luimussa, kun vinkulelun pureskelusta ei tule loppua. Välillä sitten jahdataan Topia niin sisällä kuin ulkonakin. Jos Mihku ei satu huomaamaan, niin Topin pitää kyllä muistuttaa itsestään. Kaipa tämäkin ystävyys tästä jahtaamisasteesta vielä syvenee.
Vieraat Mihku ottaa vastaan tosi ystävällisesti. Kaikki ovat kavereita ja ne pitää ottaa vastaan intoa puhkuen. Mihkulla on myös pari koirakaveria. Naapurissa asustaa ihana springerspanielineiti Kicki. Kicki käy Mihkua tapaamassa onneksi usein ja jaksaa touhuta Mihkun kanssa loputtomiin eikä ärhentele Mihkulle, vaikka tämä välillä roikkuisikin korvassa. Toinen kaveri on havannankoira Luna, joka onkin vähän ärhäkämpi tapaus. Luna kun ei tykkää, että Mihku käy haistelemassa hänen takamustaan. Muuten kyllä Lunankin kanssa tultiin juttuun.
Ulkona ollessa Mihkulla on valikoiva kuulo. Mihkua ei yhtään haittaa, vaikka huutaisin ja maanittelisin kuinka kovin tulemaan luokse. Ellei huvita niin sitten ei tulla ja tutkimusretki vaan jatkuu kauemmas ja kauemmas. Välillä taas tullaan aivan kauniisti. Joskus kun olen piilossa talon takana Mihkua, ei kauaa mene, kun tassujen ääni alkaa kuulua ja tullaan tohinalla perässä. Kyllä se Mihku kuitenkin taitaa aina välillä pitää huolen, että omat ihmiset ovat lähellä. Meillä on pihatyöt vasta aluillaan viimetalvisen rakentamisen jäljiltä ja hiekkaa on koko piha täynnä. Kuoppia on kyllä kiva kaivella ja hiekassa pyöriminenkin on mukavaa. Santaa tulee kyllä kilokaupalla sisällekin asti. Pihaan olemme istuttaneet puita ja pensaita ja niiden juurella olevaa multaa ja kanankakkaa on kiva mutustella. Vapaana en ole Mihkua juurikaan uskaltanut pitää tuon ”kuurouden” vuoksi, vaan Mihku juoksentelee liina perässään. Oman ongelmansa tuo Topi. Topin peräänhän on pakko lähteä juoksemaan ja siinä ei silloin kiellot auta.
Tänään on sitten jännät paikat. Mihku jää yksin 3-4 tunniksi. Olen jättänyt Mihkun yksin muutaman kerran ja vakoillut terassin ovesta, mitä poika tekee. Ekalla kerralla touhusi täällä omien lelujensa kanssa, ei haukkunut eikä ulissut, kerran kuulin hyppäävän ovea vasten. Toisella kerralla oli hakenut puukorista halon ja järsi sitä. Vähän on perhosia vatsassa, mitä on kotiin tullessa vastassa.
18.6.2012 Kesäloman viettoa Mihkun kanssa
Teksti ja kuvat © Johanna Lagerbom
Seitsemän viikkoa on vierähtänyt siitä, kun haimme Mihkun Halikosta kotiin. Miten se aika vierähtääkään. Kolme viikkoa kerkesin olemaan tässä välillä töissä. Kyllä ensimmäiset työpäivät jännittivät ja erityisesti kotiintulo, kun ei tiennyt, mitä on vastassa. Mutta Mihku ylitti kaikki odotukset ja pärjäsi hienosti kotona yksin. Nykyään Mihku jo tietää, koska olemme lähdössä ja hän jää kotiin. Istuu rauhallisesti eteisessä ja katselee oven takana lähtöä. Kyllä vaan edelleen sydäntä riipaisee jättää toinen kotiin. Mitään suuria tuhoja hän ei ole saanut aikaan, järsinyt vain vähän jalkalistaa ja Topin raapimapuu alkaa olla entinen. Raapimapuuta Mihku on saanut rouskuttaa vapaasti, parempi hampaat siinä kuin huonekaluissa. Topikin raapii nykyään männyn runkoja ulkosalla.
Pikkuhiljaa Mihkusta on alkanut muotoutua kuva, minkälainen pentu meillä onkaan. Mihkulle on tullut omia tapoja ja välillä Mihkua on helppo ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mihkun nukkumapaikaksi on tullut takan edusta ja kova, kylmä kivilattia. Mitenhän talven tullen, mahtaako nukkua siinä, kun takkaa lämmitetään? Jossain vaiheessa Mihku kyllä ilmestyy yön aikana makuuhuoneeseen omaan petiinsä tai sängyn viereen lattialle.
Nyt muutamana aamuna herätyskellon soidessa Mihku on humpsahtanut sänkyyn, rojahtaa päälle ja kostea kieli alkaa lipomaan. Siinä tulee kyllä pestyä naama ja korvat hyvin. Eihän tuollaista hyvän huomenen toivotusta voi kukaan vastustaa! Sänkyä petatessa taas humpsahdetaan sänkyyn, tätä sänkyä ei kyllä nyt petata. Pakko on mennä Mihkun viereen haistelemaan ja rapsuttelemaan häntä, rapsutuksesta kun Mihku tykkää yli kaiken.
Mihkusta on muotoutumassa varsinainen sohvaperuna. Hänestä on mukavaa nojailla sohvatyynyillä ja katsella ikkunasta ulos. Ja kivaa on, kun näkee jonkun siellä liikkuvan. Silloin haukutaan ja kovin. Kun katsellaan telkkaria iltaisin, Mihku tulee sohvalle, asettuu kainaloon ja taas rapsutetaan. Meillä koirat ovat aina saaneet tulla sohvalle, koska itse nautin suunnattomasti siitä karvaisesta lämpimästä tuhisijasta, joka hakee hellyyttä ja läheisyyttä.
Leluillaan Mihku touhuaa paljon. Pehmolelut, varsinkin räätynyt sininen apina, ovat suosikkeja. Puruluita Mihku nakertelee myös ahkerasti. Mihkusta on kivaa tuoda lelujaan ja luitaan tarjolle. Sitten niitä pitää vetää tai heitellä loputtomiin. Jos Mihku ei satu leikkimään, seurailee hän silloin lähes joka paikkaan. Yksin ei enää tarvitse olla missään, ei vessassa eikä suihkussa. Mihkua ei kyllä yhtään haittaa, vaikka vähän kastuisikin.
Mihku on kova poika osallistumaan myös kotitöihin. Imurointi sujuu jo melko vaivattomasti, imuria ei tarvitse enää haukkua koko aikaa. Lattian pesu oli mielenkiintoista. Sitä piti seurata tosi läheltä eli kainalon alta käsin. Kun työ saatiin tehtyä, piti sitten mennä pissaamaan keskelle olohuonetta, tallata lätäkön päälle ja sen jälkeen tallustella pöydän ympäri eli se siitä pesusta.
Kuulo on edelleenkin tipotiessään varsinkin ulkosalla. Nakkipalat taskussa kyllä kummasti parantavat kuuloa. Topi on aina vaan yhtä ihmeellinen. Sen perässä on aivan pakko lähteä ryntäämään. Ihmeesti Topi on vaan Mihkua sietänyt. Mihku kun tykkää rojahtaa kaikenlaisten asioiden päälle, niin Topi on aika useinkin siellä alimmaisena, eikä sieltä niin vaan päästäkään pois. Kaiken kukkuraksi Topikin saa korvapesun, korvaa mutustetaan oikein kunnolla.
Välillä veljekset nyrkkeilevät sohvan karmilla ja välillä Topi näyttää hyvää esimerkkiä pikkuveljelle ja hyppää sohvapöydälle – Mihku tietysti perässä. Aikamoinen akrobaatti Mihkusta on tullut, kiitos Topin. Aika hulina meillä kyllä välillä on, kun nämä kaksi painaa peräkanaa.
Näinhän se loma sitten etenee, täällä näiden kahden hurjan kanssa puuhastelua riittää. Onnellinen olen kuitenkin molemmista karvakasoistani. Mukavaa on seurailla näiden kahden toilailuja, vaikka välillä sitten iskisikin turhautunut olo, eiks ne mitään opi — koskaan!
15.12.2012 Mihku, Pikku Terminaattorimme
Teksti ja kuvat © Johanna Lagerbom
Niin siinä sitten kävi!
Puoli vuotta Mihku oli kotona yksikseen kiltti poika. Ajattelin, että hienostihan tämä menee, ei varmaan ala enää tekemään pahojaan. Sitten eräänä kauniina päivänä töitten jälkeen istuin juomassa kahvia pöydän äärellä ja ihmettelin, mitä valkoista paperia olohuoneen lattialla mahtaa olla. Mihku on taitanut löytää nenäliinan ja silpunnut sen. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että siinähän oli pala olohuoneen tapettia rytyssä. Tapettihan oli revitty takan viereiseltä seinältä! Siitähän se ilo sitten repesi. Hetken sadattelun jälkeen tapetti korjattiin jollain silotteella eikä sitä vieraat huomaa, ellei siitä sano. Eipä tainneet eteisenkään tapetit Mihkua miellyttää! Yhtenä päivänä Mihku oli repinyt ulko-oven vierustan tapetin alas, sitä seuraavana päivänä toiselta puolen ovea tapetin alas ja vielä kolmantena päivänä uudelleen molemmilta puolilta tapetit. Se oli varmasti lystiä puuhaa. Ne irtosivat varmasti seinästä pieninä palasina ja niitä oli kiva levitellä ympäri huushollia.
Seuraava pahempi juttu sattui ihan omasta tyhmyydestä johtuen. Istuin sohvalla tietokone sylissäni ja olin siihen täysin keskittynyt. Mihku hääräili omiaan puruluiden kanssa. Hänellä on tapana pureskella niitä sohvan vieressä ja työnnellä niitä sohvan alle. Olin jo muutaman sieltä kaivellut siinä illan aikana. Yhtäkkiä Mihku pelästyi jotain niin, että hyppäsi loikan taaksepäin. Ihmettelin, mitä nyt ja huomasin syrjäsilmällä samalla sinisen leimahduksen!!! Tietokone oli latauksessa ja Mihku oli pureskellut sähköjohdon poikki. Pelästyin todella kovin. Mihkulle olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti. Nykyään Mihku viettää päivät rajatulla alueella eikä pääse kiertelemään pitkin taloa. Topi on näin talvisin päivät Mihkun seurana sisällä. Tapetit ja sähköjohdotkin ovat saaneet olla rauhassa.
Mihku oli tässä joku aika sitten aika rasittava, kun alkoi selvästi komentamaan meitä. Haukkumista riitti pitkin päivää niin, että hermot alkoi mennä. Ei auttanut kielto eikä toiseen huoneeseen eristäminen kuin hetkeksi. Ajattelin sitten koittaa suihkupulloa ja se olikin pelottava juttu. Yksi suihkaus riitti. Pullo oli olohuoneen pöydällä eikä Mihku uskaltanut edes tulla sohvalle, vaan yritti tulla selkäpuolelta. Hannu joutui vielä kerran suihkauttamaan ja siihen jäi haukkuminen. Meillä on nyt ihanan hiljaista. Kyllä Mihku haukkuu, kun tullaan kotiin, kun joku kävelee kalliolla talon ohi tai kuuluu jotain outoa ääntä, mutta niin pitääkin tehdä. Ulkona haukkuminenkin on mielestäni vähentynyt. Muita koiria Mihku kyllä komentelee ja autossa tulee edelleen hepuli, kun Mihku näkee koiria kadulla. Silloin nousee kauhea konsertti eikä siitä tahdo tulla loppua.
Mihku oli lokakuun alussa ensimmäisellä viikon lomalla täällä Perniössä Mortinmäen Mukavassa Koirahotellissa. Hotellin omistaja on tuttu ihminen jo lapsuuteni ajoilta ja se helpotti Mihkun jättämistä hoitoon. Lisäksi paikka on aivan ihana, monta ulkotarhaa pihassa ja sievästi kalustetut huoneet koirille. Mukavasti loma oli mennyt. Mihku oli viihtynyt, nukkunut ja syönyt hyvin ja huonekin oli pysynyt ehjänä. Pelkäsin, että Mihku laittaa senkin remonttiin. Lähetin jossain vaiheessa tekstarin lomalta ja kyselin, miten Mihku pärjäilee. Vastauksena tuli, että tuolla se painaa sata lasissa Matildan perässä. Matilda on hotellin hoitotäti, joka leikittää vierailijoita pitkin päivää. Ei ollut edes ikävöinyt meidän perään, kun oli heti kaveri vastassa. Toisaalta kun haimme Mihkun, oli hän pihassa ja huomasi heti automme. Siihen jäi Matilda ja Mihku lähti aitauksen ovelle odottamaan meitä. Kun haimme tavarat sisältä, Mihku istui ulko-ovella varmistaen, että pääsee varmasti mukaan.
Mihku on kiltti ja mukava poika ja melko rauhallinenkin. Lepäilee, leikkii ja painii Topin kanssa. Hänestä taitaa tulla pieni uros. Tuskaillaan välillä Mihkun syömisen kanssa, kun poika on niin nirso ruuan suhteen että. Välillä ei tule edes ruokakupille, kun kutsu käy tai sitten tulee katsomaan ja lähtee pois. Ei auta vaikka Topikin tulee ruokakupille syömään. Luulisi, että kiihkeämmin vaan Mihku pistelisi ruokaa poskeen ettei toinen saa. Mutta ei, siinä pojat syövät sulassa sovussa samalta kupilta. Mahtaakohan Topi alkaa kohta haukkumaan, kun on siirtynyt koiran ruokaa murkinoimaan?
Mihku on ihan terhakka kaveri, juoksee ja kävelee Hannun kanssa pitempiä lenkkejä useamman kerran viikossa. Hannu on mielissään, kun nyt on kaveri, joka on aina valmis mukaan, oli sää sitten mikä tahansa.
Mihkun lempipuuhaa on touhuaminen pallon ja puruluiden kanssa. Hän heittelee niitä pitkin seinää ja rappuja alas ja katselee ylhäältä luiden kolinaa ja pyörimistä. Pehmoleluja on kiva tuivertaa. Nykyään vaan kaikki pehmot hajoavat kovan käsittelyn seurauksesta kovin nopeasti. Kaikilta möhköiltä taitaa puuttua käsi tai korva.
Rapsutuksesta Mihku tykkää erityisesti. Sohvalle hän tulee usein kainaloon istumaan ja sitten rapsutellaan. Yhtenä yönä Mihku kaivautui viereen nukkumaan hetkeksi. Toisenkin yön teki samoin, mutta silloin alkoikin oksentamaan ja tietenkin sänkyyn. 🙁 Ihan on kuin pikkulapset. Muistot palasivat mieleen omien tyttöjen lapsuusajoilta.
Lumesta Mihku on tietenkin innoissaan. Nyt on riittänyt lumitöitä ja Mihkuhan on touhuissaan mukana. Se vaan on huonompi asia, että kaveri lähtee omille teilleen kun silmä vähänkin välttää. Lähes joka ilta ollaan huudeltu ja etsitty Mihkua. Mihkuhan ei tunnetusti vieläkään kuule mitään, jos sillä päällä on. Pari kertaa on kyllä semmoinen ihme tapahtunut, että kaveri ilmestyy jostain talon kulmilta. Laitoin sitten yksi ilta Mihkulle kaulaan otsalampun ajatellen, että valokeila toivottavasti näkyy kauempaakin. Taas Mihku hävisi eikä mitään tapahtunut vaikka kuinka huudeltiin. Loppujen lopuksi Hannu huomasi valokeilan naapurin pihan kulmalla. Siellä Mihku oli haistelemassa ja odottelemassa, josko naapurin Kicki ilmestyisi ulos. Onneksi naapurin pihavalot olivat sammuksissa, jotta valo erottui.
Mihkun ensimmäistä joulua odotellaan mielenkiinnolla. Joulupaketit pitää vielä hakea pojille. Mitenhän mahtaa joulukuusen käydä tänä vuonna? Topin ensimmäinen joulu on vielä hyvässä muistissa. Kuusi oli ekan kerran nurin jo ennen kuin se oli kokonaan koristeltu. Siinä koristeet sitten roikkuivat miten sattui jouluaattona. Toisen kerran se oli nurin, kun tulin töistä joulun jälkeen. Lyhyeksi jäi sen kuusen tarina. Nyt täällä on sitten kaksi vilperttiä painamassa peräkanaa!
Rauhallista Joulun aikaa kaikille!
Haltin blogin juttuihin
Pessin blogin juttuihin
Usvan blogin juttuihin