8.6.2014 Pöytyä Killanmäki
Tuomari Matti Palojärvi
Tuomarin arvostelu: Musta vaalein rusk. merkein, keskikok. mittasuht. oikea, hyvä pää ja korvat. Kauttaaltaan hyvä runko ja raajat. Karvapeite Ok. Hyvä luonne.
Tuomari saneli kyllä paljon muutakin Ruskasta, mutta kehäsihteeri ei saanut kaikkea ylös.
Tulos: VAL ERI/1 SA PN1 ROP RYP2
Äiti oli ensin ilmoittamassa näyttelyyn ainoastaan Usvaa. Iskä oli kuitenkin sitä mieltä, että myös minut sinne pitää ilmoittaa kun sinne kerran mennään. Minulla oli jo ilmoittautumisen aikaan alkanut karvanlähtö ja sen vuoksi äiti ei minua sinne olisi ilmoittanut lainkaan. Ilmoittipa kuitenkin meidät molemmat sinne.
Ilmoittautumisen jälkeen minua ja Usvaa ei harjattu lainkaan, jotta karvoja olisi edes vähän jäljellä näyttelypäivänä. Aika hyvin homma onnistuikin sillä tavalla, minulla oli aika kivastikin vielä karvaa.
Äiti oli sopinut Juuson omistajan Petran kanssa, että he pääsevät kyydissä Pöytyälle ja niinpä aamulla suuntasimme ensin odottamaan heitä seurakuntatalon pihalle. Hyvin me kolme koiruutta mahduimme auton takapäähän. Jonkun aikaa matkattuamme asettui myös Juuso makuulle. Saavuimme hyvissä ajoin perille ja löysimme paikan kuusiaidan varjosta.
Iskä otti kameran ja meni kehän reunalle kuvaamaan koiria. Äitikin otti meidät kehän reunalle odottamaan Juuson esiintymistä kehässä. Juuri kun Juuso ja Petra menivät kehään, huomasi äiti, että hän oli unohtanut makupalat laukkuun. Eipä siinä mikään auttanut, hän lähti hakemaan makupaloja ja me muut jäimme seuraamaan Juuson upeaa menoa. 🙂 Näyttelyssä toimi tuomarina Matti Palojärvi.
Juuso sai ERIn ilman SA:ta ja voitti luokkansa ollen lopulta VET VSP.
Aika meni lopulta kuin siivillä ja hetken kuluttua olikin Usvan vuoro mennä kehään.
Usva esiintyi muuten aika hyvin, mutta aiemmilta esiintyjiltä oli tippunut luvattoman paljon makupaloja maahan ja niitä hän yritti sieltä sitten bongaillakin.
Usvan arvostelu oli seuraava:
Musta vaalein, ruskein merkein, keskikokoa pienempi, mittasuht. oikeat. Oikealinjainen pää. Hieman kookkaat korvat. Selällä pehmeyttä, kapea rinta, kokonaisuuteen sopiva raajaluusto, karvapeite ei tuuheimmillaan, hieman taka-asent. häntä. Ahtautta takaliikkeissä. Oikea luonne.
Tulos: EH2
Äidiltä taisi leuka loksahtaa alas kun kuuli tuomarin sanovan, että takaliikkeissä on ahtautta. Tähän asti on Usvan liikkeitä aina kehuttu.
Heti Usvan tultua kehästä oli minun vuoroni astella sinne. Kun menimme äidin ja toisen valionartun, Pörröhännän Alma-Amalian sekä hänen omistajansa kanssa kehään, huudahti tuomari: ”Tällaisia koiria olen koko päivän tänne odottanut!” Ihana lause!
Tuomari tutki meidät molemmat ja juoksutti kehässä, jotta olisi saanut meihin jotain eroa. Lopulta hän sanoi, että kun pysähdytte, älkää asetelko koiraa mitenkään vaan antakaa itse pysähtyä kuten haluaa. Teimme työtä käskettyä ja tuomari katsoi hetken, purskahti nauramaan ja sanoi: ”Molemmat pysähtyivät aivan samalla tavalla!” Lopulta hän katsoi takaliikkeeni sen verran paremmaksi, että voitin valioluokan.
Seuraavana oli vuorossa PN-kehä, jossa oli viisi koiraa. Onneksi tuomari vieläkin piti näkemästään niin paljon, että sijoitti minut ensimmäiseksi. 🙂
ROP-kehässä vastassa oli upea Lapinpeikon Nallekarhu, jolla nuoresta iästään huolimatta on jo paljon meriittejä. Yllätys oli aikamoinen kun tuomari edelleen valitsi minut parhaaksi, ROP:ksi eli rotunsa parhaaksi.
Tässä vaiheessa äiti meni hakemaan arvosteluni, joka oli seuraava:
”Musta vaalein rusk. merkein, keskikok., mittasuht. oikeat, hyvä pää ja korvat. Kauttaaltaan hyvä runko ja raajat. Karvapeite OK. Hyvä luonne.”
Tulos: VAL ERI1 SA, PN1, ROP… ja ?
Tämän jälkeen alkoikin sitten ryhmäkehien odottelu. Aika tuntui matelevan, mutta kehät alkoivat melkein aikataulussaan.
Ensin oli 4- ryhmän ryhmäkehä ja sen jälkeen 5 -ryhmän, johon minäkin kuulun. Olin äidin kanssa ensimmäisenä vuorossa ja lähdimme juoksemaan ympäri kehää kaikki muut koirat perässämme. Äidin katse taitaa enteellisesti katsoa 2 -palkintoa. 🙂
Kun olimme juosseet yhden kierroksen, sanoi tuomari, että otetaas vielä kierros kun meni niin hyvin. 🙂 Tämän jälkeen koirat omistajineen pysähtyivät riviin ja tuomari katseli vielä koiria ja teki lopullista päätöstään.
Lopulta hän valitsi RYP-4:ksi suomenpystykorvanarttu Pikku-Lissun Tytin ja RYP-3:ksi lapinporokoiraveteraanin Saga Polaris Naturelin. Tämän jälkeen tuomari käveli kohti harmaa norjanhirvikoiraa Karpaasin Konnaa ja ojensi tälle RYP-1 -ruusukkeen. Samalla hän ojensi RYP-2 -ruusuketta äitiä kohti, mutta äiti ei varmaan uskaltanut edes hengittää ennen kuin tuomari käveli kohti ja ojensi sen hänelle. Jes – elämäni ensimmäinen ryhmäsijoitus! Karpaasin Konna oli muuten lopulta myös BIS-1 tässä näyttelyssä. Emme siis huonolle hävinneet. Onnittelut heille!
Näin tulokseni tässä näyttelyssä oli: VAL ERI1 SA, PN1, ROP, RYP-2! Ihanaa!!!
Lopulta tämäkin näyttelypäivä oli ohi, joten keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme autoa kohti. Auton vieressä piti ottaa vielä pakolliset kuvat koirista ja palkinnoista.
Tämän jälkeen lähdimme kotiin ja kaikki koirat ja omistajat olivat tosi väsyneitä mutta onnellisia!
Kiitos Petra ja Juuso matkaseurasta!
Seuraavaan näyttelyyn, Mäntsälä