7.7.2012 Pentutreffit
Käpäläkallion ensimmäiset pentutreffit pidettiin 7.7.2012 eli pentujen ollessa tasan 4 kk:n ikäisiä.
Ensimmäinen vastoinkäyminen pentutreffeihin liittyen oli Ruskan juoksun alkaminen torstaina 28.6.2012. Mietinkin, miten Peikko -iskä saa oltua viehkojen tuoksujen läheisyydessä. Jostain syystä katsoimme parhaaksi pitää Peikkoa ja Ruskaa heidän vapaina ollessaan eri puolilla tarhan aitaa. Upeasti Peikko kuitenkin kesti tämän viikonlopun koettelemuksen juoksuisen nartun läheisyydessä.
Peikon saapuessa juoksi hän heti tekemään tuttavuutta lastensa kanssa.
Peikkoiskä vietti paljon aikaa ainoan tyttärensä Usvan kanssa.
Jostain syystä Mihkun turkki sotketaan aina. Johanna oli harjannut sen kotoa lähtiessä, mutta eipä sitä paljon huomannut hetken tarhassa olon jälkeen.
Mitähän tässä on meneillään? Arto yksin tarhassa, muut ulkopuolella eikä koiria näy missään?
Saihan Arto lopulta seuraakin tarhaan. 🙂
Ohjelmassa oli kahvin jälkeen kävely Halikon vesitornille, josta tuli otettua seuraavia kuvia:
Haltista on kasvanut jo iso ja komea poika. 🙂
Vesitornilla olivat vasemmalta lukien:
Hilkka ja Peikko
Pessi, Minna, Veera, Joni ja Viljami
Usva ja Arto
Jaana, Halti ja Henri
Johanna ja Mihku
Jukka ja Ruska
Kuvasta puuttuu kuvaajana ollut Seija.
Pessi pääsi samaan kuvaan isänsä Peikon ja äitinsä Ruskan kanssa.
Minnan ja Jonin kolme lapsukaista, Viljami, Veera ja Pessi.
Vesitornilta takaisin palattuamme piti Minnan lähteä perheensä kanssa kotiin. Onneksi muistin ennen heidän lähtöään, että pitää ottaa vielä yksi ”virallinen perhepotretti”.
Kuvassa ylhäältä vasemmalta: Henri, Johanna, Mihku ja Joni
Istumassa ylätasanteella: Peikko, Hilkka, Jaana, Halti, Ruska, Usva ja Seija
Seuraavalla portaalla: Pessi ja Minna
Toiseksi alimmalla portaalla Veera ja Viljami
Kuvasta puuttuvat kuvaajina olleet Arto ja Jukka.
Ruokailun jälkeen lähtivät myös Johanna ja Mihku sekä Jaana, Henri ja Halti kotiinsa. Hilkka ja Arto Peikon kanssa jäivät yöksi. Istuskelimme iltaa terassilla ja noin klo 23:n paikkeilla Usva alkoi köhiä omituisesti. Se olikin sitten toinen vastoinkäyminen kun Hilkka tajusi sen olevan kennelyskää. Näin tuli siis varmistettua, että kaikki pennut saavat tämän taudin takuuvarmasti. Eipä olisi voinut huonompaa ajoitusta näille pentutreffeille ollakaan. 🙁
Seuraavana päivänä tuli myös pieni vastoinkäyminen kun Usva keksi Hilkan jättäneen jalkineensa terassille. Niissä olikin käytetty todella maukasta nahkaa ja ne piti tietysti pureskella entisiksi – niin tai oikeastaan ainoastaan toinen jalkine.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olivat nämä pentutreffit ihan onnistuneet ja kaikki tulivat taas keskenään tutummiksi.
Kiitokset kaikille mukana olleille ja toivotaan, että mikäli kennelyskä oli tarttuvaa laatua, menisi se jokaiselta nopeasti ja helposti ohi.