Usvan eli Käpäläkallion Peikottaren blogi
Omistaja Seija Lähtinen
Blogin hakemisto:
30.04.2012 Lenkillä käyntiä ja tänne -käskyn opettelua
06.06.2012 Entinen puhelin
22.07.2012 Uimassa
16.09.2012 Mätsärissä
30.4.2012 Lenkillä käyntiä ja tänne -käskyn opettelua
Teksti Seija Lähtinen
Tänään Usva pääsi yhteislenkille Käpäläkallion Superpeikon eli Superin kanssa. Laitoin heidät saman hihnan eri päihin kiinni, joka ei lopulta tainnut olla kaikkein fiksuin ajatus. Sain koko ajan hyppiä hihnan ylitse ja se oli myös koko ajan jonkun jaloissa. Seuraavalla kerralla on siis parasta kun ottaa molemmille koirille oman hihnan mukaan.
Molemmat koirat ymmärsivät hienosti tehdä asiansa lenkin aikana. Usva on jo aikaisemminkin ollut hihnalenkillä, joten häneltä se sujui jo aika hyvin. Superille tämä oli ensimmäinen kerta ja hän pisti aika paljon vastaan. Tuli kuitenkin suhteellisen hienosti kun hieman nykäisi hihnasta. Eiköhän tuo hihnassa kävely vielä tule molemmille tutummaksi.
Lenkiltä palatessamme opetin molemmille tärkeää ”tänne” -käskyä. Aloitin ensin mahdollisimman helpolla tavalla eli kun molemmat olivat juoksemassa luokseni, huusin ”tänne” ja kun he tulivat viereeni, saivat molemmat valtavasti kehuja ja yhden pentupipanan palkaksi. Tästä sitten aina vaikeutin tilannetta ja huusin ”tänne” heidän nahistellessaan keskenään. Todella upeasti molemmat lopettivat siihen paikkaan nahistelun ja lähtivät juoksemaan luokseni. Toivotaan, että molemmille jää tuo luoksetulo yhtä vahvaksi kuin se tänään oli!
6.6.2012 Entinen puhelin
Teksti ja kuvat © Seija Lähtinen
Aloitin työt kolmen kuukauden ”pentuloman” jälkeen 4.6.2012. Tästä alkaen Usvalla tuntuu iltaisin riittävän virtaa vaikka mihin. Kaikki irtotavara, jonka hän löytää, otetaan suuhun ja kuskataan mikä minnekin. Mikäli tämä tavara on mielenkiintoinen, sitä myös maistellaan ja yleensä kaikki irtotavara on mielenkiintoista.
Olin eilen illalla tietokoneellani ja Usva puuhasteli tapansa mukaan kaikenlaista. Jukka oli jo nukkumassa ja Usva kävi koko ajan hakemassa makuuhuoneesta hänen vaatteitaan, tossujaan tms. Viedessäni hänen sukkiaan takaisin, mainitsin hänelle, että taas puhelimesi on Usvan ulottuvilla. Tällä kertaa Jukan puhelin saikin olla rauhassa mutta oli löytänyt oman puhelimeni eteisen lipaston päältä. Usvan ei siihen pitänyt ylettyä, koska laitan sen joka kerta aivan seinän viereen. Tätä puhelinta ei tarvitse enää laittaa mihinkään.
Nousin ties kuinka monennen kerran tietokoneen ääreltä katsomaan, mitä Usva tekee ja laitoin tyytyväisenä merkille, että hän söi puruluuta olohuoneen pöydän alla, nakerrus vain kävi. Menin olohuoneeseen päästääkseni koirat iltapisulle kun huomasin jotain punaista Usvan vieressä lattialla. Huomasin sen puhelimeni silikonikuoriksi. Ihmettelin, missä puhelimeni on. Siellähän se oli myös Usvan hellässä huomassa. En tiedä oliko hän yrittänyt soittaa Haltille, Mihkulle vai Pessille, mutta se jäi viimeiseksi soiton yritykseksi siitä puhelimesta. Tokkopa sitä saa korjattua ja vaikka saisikin, voi olla, että kannattaa ennen ostaa uusi.
Olin illalla aivan kauhuissani, onko Usva syönyt myös lasia. Näin on luultavasti käynyt, koska löysin ainoastaan pari pientä lasinpalaa lattialta.
Ainakin vielä tänä aamuna Usva oli aivan normaali oma itsensä. Toivotaan, että nielty lasi poistuu luonnollista tietä aikanaan.
Kohta meiltä taitavat loppua kaikki ylhäällä olevat säilytyspaikat. Tuntuu, että tämä neiti on kiinnostunut aivan kaikesta.
Tämä puhelimen rikkoontuminen ei niinkään haittaa. Enemmän olen huolissani pienestä koiraneidistäni. Millä voin jättää hänet kotiin kahdestaan Ruskan kanssa työpäivän ajaksi? Tänään pitää siis lähteä uutta puhelinta ostamaan. Eipä tämäkään puhelin ehtinyt minulla olemaan kuin kuukauden päivät.
22.7.2012 Uimassa
Teksti ja kuvat © Seija Lähtinen
Olimme tänään käymässä Perniössä, jossa olivat myös Mikko ja Sanna koiransa Jimin kanssa. Jimi on siitä harvinainen koira, ettei hän osaa uida. 🙂 Sen takia Jimiä on totuteltu veteen niin, että hänellä on pelastusliivit päällään. Mikko ja Sanna päättivät viedä Jimin uimaan Lehmijärvelle ja kysyivät, ottavatko he myös Usvan mukaan. Siinä vaiheessa minäkin päätin lähteä ja katsoa, onko Usva vesipeto vai ei. Tänä kesänä ei meitä ole ainakaan toistaiseksi kovin lämpimillä keleillä hemmoteltu, ensimmäistä lomaviikkoamme lukuunottamatta, joten uimareissuille ei pahemmin ole tullut lähdettyä.
Kuvassa Jimi vasta miettii veteen lähtöä kun Usva jo kiipeää ylös järvestä. Koska Usva ei sinne vapaaehtoisesti tullut, päätin hieman auttaa häntä tässä asiassa. Vedestä oli kuitenkin nopeasti päästävä pois. 🙂
Sain Usvan myös kauemmaksi rannasta, jolloin näin, että hän osaa ainakin uida, pysyi hyvin pinnalla. Hänellä tuntui kuitenkin olevan koko ajan kiire rannalle. Pientä räpiköintiä tuo uiminen vielä oli, mutta sehän ei ole mikään ihme kun Usva oli vasta ensimmäistä kertaa uimassa.
Jossain vaiheessa Usva myös koitti, pystyykö veden päällä kävelemään. Harmikseen hän ei siinä kuitenkaan onnistunut.
Sain ainakin varmistettua sen, että Usva osaa uida.
Jimiä ei tänään saatu innostumaan uimisesta ja keppien hakemisesta vedestä. Syynä oli varmaan rantaan lyöneet laineet.
16.9.2012 Mätsärissä
Teksti Seija Lähtinen
Usva pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan näyttelymaailmaan kun veimme sekä Usvan että Ruskan Koirakerho Tassujen järjestämään match – showhun Kauppakeskus Plazan kattotasanteella.
Koska jalkani on kipeä, piti Jukan esittää molemmat koirat. Valitettavasti vain kehät sattuivat niin samanaikaisesti, että katsoin paremmaksi mennä itse Usvan kanssa kehään. Onnistuihan se jotenkin vaikken juoksemaan pystynytkään. Menimme vuorollamme pariksemme osuneen koiran ja sen omistajan kanssa kehään. Pennuilla oli tuomarina Mia Satamo, Kennel Yacatis. Kun tuomari lähestyi Usvaa, oli Usva ihmeen rauhallinen vaikka yleensä ei paikoillaan pysy kun vieras ihminen tulee lähelle. Nyt ei välittänyt mitään tuomarista vaan tuijotteli viereisessä kehässä juoksevia koiria. Kyllähän jossain vaiheessa piti hieman tuomariakin vilkaista, mutta kaikki nuolemiset ja selälleen menot Usva oli onneksi tyystin unohtanut. Emme siis antaneet katsojille aihetta riemuun. 
Kun lähdimme kiertämään kehää, oli Usva aluksi ihan ok, mutta jossain vaiheessa oli taas pieni veto päällä. Onneksi pysyi kuitenkin aika hyvin sivullani.
Kun tuomari oli aikansa miettinyt, kummalle antaa punaisen ja kummalle sinisen, hän sanoi ensin, että ”Tämä on taas sellainen pari, että tekisi mieli antaa molemmille punainen nauha.” Sen jälkeen tuomari meni ja antoi punaisen nauhan kilpakumppaneillemme. Näin Usva sai siis ihka ensimmäisestä mätsäristään sinisen nauhan. Näinhän Ruska -äitikin upean näyttelyuransa on pienenä aloittanut.
Tämän jälkeen siirryimme katsomaan miten Ruskan käy kehässään. Isojen kehässä oli tuomarina Heidi Ekman, Kennel Kirella’s. Jukka meni Ruskan kanssa kehään ja tuloksena oli hienosti punainen nauha. Usvan nähdessä äitinsä juoksevan kehässä, piti hänen heti haukkua äidille, joka ei onneksi ollut kuulevinaankaan lapsukaisensa haukkumista.
Menin itse jälleen Usvan kanssa sinisten pentujen kehään ja tuomari tutki ensin kaikki koirat ja pyysi sen jälkeen kiertämään yhden kerran kehän ympäri. Hieman taisi Usva olla intona edellä menevästä koirasta ja hieman tuli myös laukkailtua, mutta saimme kuitenkin kierroksen tehtyä suht hyvin. Tämän jälkeen tuomari kätteli kaikki koiranomistajat, joita ei päästänyt loppukehään, mutta onneksi hän sanoi Usvan kohdalla, että jääkää te vielä kehään. Näin tiesin, että Usva ainakin sijoittuu ensimmäisessä mätsärissään. Tuomari sijoitti Usvan neljänneksi, joka sekin oli hyvin meidän kokemattomalle pikkuisellemme. Viimeiseksi menin vielä kättelemään kaikki voittajamme ja toivotin heille onnea. Voittajalla oli todella pienen näköinen pentu ja kysyinkin häneltä, minkä ikäinen hänen pentunsa on. Mielestäni hän vastasi koiransa olevan 3 kk:n ikäinen!!! Mahdoinkohan kuulla väärin?
Ruska ei sijoittunut punaisten isojen kehässä. Onneksi lapinkoirien mainetta piti yllä Nooa (Lapinpeikon Guuma Galle), joka sijoittui tässä kehässä kolmanneksi. Jukka ja Ruska osallistuivat kuitenkin myös äijähändleriin, jossa oli vain viisi osallistujaa. Jostain syystä tässä kehässä palkittiin kaikki osallistujat ja sehän oli Jukan onni, koska he sijoittuivat Ruskan kanssa juuri viidensiksi.
Vaikka Koirakerho Tassujen sivuilla kehuttiin luvassa olevan upeat palkinnot, en voine taaskaan olla heidän kanssaan samaa mieltä. Toki en tiedä, mitä voittajat saivat, mutta sinisten pentujen 4. sai vihreän ruusukkeen, sellaisen putkiliinan, jonka voi kietaista kaulaan tai päähän, korianterin siemenet + multa ja mustan Onlyn I love denim – kangaskassin.
Äijähändleristä tuli samanlainen musta kassi, kaksi palaa xylitol -purukumia ja tämän reissun paras palkinto, kirja Koiran etikettiopas.
Vaikka näissä mätsäreissä ei yleensä edes sijoittuminen ole kaikkein tärkeintä vaan näyttelyharjoitukset, voisivat nuo palkinnot olla edes hitusen paremmat, jotta sijoittuneet koirat saisivat edes osallistumismaksunsa verran takaisin. Meille onneksi sattui tuo kirja tulemaan voitoksi ja sen ääressä kuluukin mukavasti aikaa.
Mihkun blogin juttuihin
Haltin blogin juttuihin
Pessin blogin juttuihin
Kuvia pennuista 1
Kuvia pennuista 2