19.11.2008 Valaisimen johto
Tiedän kyllä, että mainitsin aikaisemmin, että minusta tulee maailman kiltein pieni pentu… mutta kai koiranpentukin on erehtyväinen. Luulenpa, että tämä jää ainoaksi tuhotyökseni, jep, tottakai.
Nukuin ensimmäisenä yönäni äidin sängyn vieressä ja jossain vaiheessa olin huomannut ihanan ”narun”, joka roikkui sängyn takana (olen ehkä narufriikki koska virallinen nimeni on Naruska). No, joka tapauksessa otin sen hampaitteni väliin ja puraisin sitä kunnolla ottaen siltä luulot pois. Tässä vaiheessa äiti havahtui ja hätisti minut pois. Onneksi olin nopea tyttö ja ehdin tappaa narun sitä ennen.
Äiti yritti selittää minulle, ettei näin sovi tehdä vaikka hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen kun olin pelastanut hänet ”narun” kynsistä.
Aamulla sitä sitten tutkittiin tarkemmin ja huomattiin, että olin saanut purtua poikki sen muovikuoren ja toinen kuparilankakin oli saanut osansa toisen jäädessä ehjäksi. Oli kuulemma onni, että lampussa oli muuntaja ja ehkä olin onnistunut rikkomaan oikean kuparilangan, en ainakaan saanut pienintäkään tärskyä.
21.11.2008 Toisen johdon katkaiseminen
Eipä äiti mitään oppinut, vaikka olinkin saanut lampun ”narun” rikottua. Vaikka hän oli kuinka yrittänyt kätkeä kaikki ”narut” näkyvistäni, löysin kuitenkin vielä yhden pöydän alta. ”Naru” ei ollut seinässä kiinni. Niinpä otin sen ja pistin sen kolmeen osaan.
Jälkeenpäin äiti selitti minulle, että olin rikkonut infrapunakameralla varustetun linnunpöntön johdon. Olisin kuulemma nähnyt tv:stä ensi keväänä pesiviä lintuja kun olisin jättänyt tämän ”narun” rauhaan. Jos olisin tämän tiennyt, niin enhän minä silloin olisi rikkonut koko ”naruakaan”, en tietenkään.
26.12.2008 Ei tuhotöitä
Oletteko muuten huomanneet kuinka hiljaista tällä osastolla on? Ei niin mitään uutta tuhotyötä. Täytyy varmaan keksiä jotain uutta tähänkin kohtaan.
27.12.2008 Kuinkas sitten kävikään…
Kirjoitin tuon ”Ei tuhotöitä” juuri eilen ja tänään sitten keksin jotain uutta.
Isi oli tehnyt itselleen kinkkuvoileivän ja poistunut pöydän viereltä hetkeksi ja koska minä jo osaan hypätä, niin tietysti hyppäsin ensin tuolille ja siitä pöydälle ja pistelin parempiin suihin kinkun hänen leipänsä päältä. Oli muuten hyvää. Kyllä kannatti. Isi huomasi tilanteen siinä vaiheessa kun olin juuri saanut kinkun pisteltyä parempiin suihin, joten nyt ei tiedetä, miten olisin tullut pöydältä alas. Tässä sen nyt näkee mitä tapahtuu, kun minua pidetään aina nälässä eikä anneta ruokaa niin paljon kuin haluaisin syödä ja minähän haluaisin syödä PALJON!
20.4.2009 Nojatuoli
Tuota noin… mistä minä nyt aloittaisin?
Olin taas tänään yksin kotona kun äiti ja iskä olivat töissä. En oikein tiedä mistä sain mieleeni nojatuolin nakertamisen, mutta kivaa se oli. Maistoin sitä ihan vain pikkuriikkisen. Äiti ja iskä ovat molemmat aika pikkumaisia kun toruivat minua, kerrankos sitä pieni tyttö erehtyy. Äidin tutkiessa tuhoja hypähdin nojatuolin päälle ja siinä sitten kiehnäilin ja yritin vinkumalla ja tassuja äitiä kohti heiluttamalla saada tehdyn tekemättömäksi. Ei onnistunut, mutta sain kyllä äidin heltymään.
Laitan tähän kuvan, jotta tekin näette kuinka pienestä äiti hermostui.
Eikö vain hermostunutkin pienestä? Johan nuo nyt muutenkin olisi jo aika vaihtaa.
Äidille taisi lopulta selvitä, mistä koko jutussa oli kyse. Kun hän siirsi tuolia, löytyi palloni sen alta. Olin yrittänyt saada sitä pois tuolin alta.
25.9.2009 Uusin ajanvietteeni
Olen usein muiden töissä ollessa omassa tarhassani, josta pääsen sateen sattuessa lasitetulle terassille. Terassilla on myös mm. vanhat ja uudet rottinkikalusteet. Koska tiedän, että äiti suuttuisi uusien rottinkikalusteiden tuhoamisesta, niin olen nakertanut niistä ainoastaan yhtä tuolia ihan pikkuisen alaosasta. Nykyisin uudet kalusteet onkin viety sisälle.
Vanhojen paikaksi olen ajatellut kaatopaikkaa ja tämän vuoksi nakertelenkin niitä päivittäin ajankulukseni. Näin ne vievät roskiksesta vain pienen tilan ja on helppo hävittää. Revin niistä irti ”rottinkitikkuja”, joita on sen jälkeen kiva nakerrella vielä lisää. Rottinki on mukavan pehmeää hampaille, kannattaa kokeilla.
Kuvista näet, missä vaiheessa tämä ajanvietteeni oli 1-vuotispäivänäni 14.9.2009. Tällä hetkellä työni on edistynyt tästä melkoisesti, mutta silti töitä on vielä paljon jäljellä, jotta nämä kalusteet saadaan kokonaisuudessaan kaatopaikalle.
7.12.2009 MAKUUALUSTAN TUHO
Onpa taas aikaa vierähtänyt edellisestä tuhotyöstäni, joten jo oli aikakin tehdä pahojaan!
Äiti osti minulle Turun koiranäyttelystä lämpimän makuualustan terassille. Olin tänään aikani kuluksi askarrellut sen parissa ja saanut vetoketjun avattua ja sen jälkeen pääsinkin hyvin käsiksi sisusmateriaaliin, jonka vedin sieltä repien ulos. Oven avattuaan äiti oli tosi ”onnellinen” nähdessään tuhotyöni. Hän torui minua sanomalla matalalla äänellä: ”Hyi Ruska, mitä sinä olet mennyt tekemään, hyi, hyi!” Ensimmäistä kertaa minusta näki, että tiesin äidin olevan vihainen, menin pitkin olohuoneen seinän vierustoja eteiseen, johon äiti tuli tuon syödyn makuualustan kanssa. Arvaapa mitä sitten tein… arvasin sen, et osaa yhtään aavistaakaan. Minä tyttö menin ja alistuin eli menin selälleni lattialle paljastaen kurkkuni äidille!
Tämän jälkeen ei äidin torumisesta tullut enää mitään, olin niin herttaisen, syyllisen ja katuvan näköinen.
Tuohan olikin hyvä konsti, taidan käyttää sitä toistekin!
Siinäpä nuo Ruskan tavaroiden repimiset olivat. 🙂