Olen yleensä ollut aika terve, mutta tietysti muutamia poikkeuksiakin on.
Olen kirjannut tälle sivulle myös tyttäreni Usvan tärkeimpiä terveystietoja.
4/2009 Papilloomavirus
Huhtikuun lopulla ollessani 7½ kk:n ikäinen, äiti huomasi huulissani vaaleita pieniä näppyjä. Nämä näpyt ovat papilloomaviruksen aiheuttamia ja tarttuvat ainoastaan pennuille ja nuorille koirille. Osa näpyistä kasvoi aika suureksi ja olin aika hirveän näköinen. Nyt näpyt ovat olleet jo 2 kuukautta, eivätkä vieläkään ole hävinneet. Näpyt häviävät kun saan tarpeeksi vastustuskykyä, yleensä 1-5 kuukauden kuluttua. Nyt tuntuu, että ne eivät enää ole kasvaneet, joten toivoa sopii, että häviävät pian kokonaan pois.
Näpyt hävisivät heinäkuun 1. – 2. viikolla.
25.6.2009, 1. juoksu
1. juoksuni alkoi 9 ½ kk:n iässä.
23.7.2009 Ripuli
Sain elämäni ensimmäisen ripulin 23.7.2009. Ihmettelin asioilla käydessäni, miksi sieltä tulee vettä? Merkillistä. Äiti antoi minulle lääkettä sekä ruoaksi sain ainoastaan riisiä ja tonnikalaa. Njam… en taida enää pipanoita koskaan syödäkään. Muuten oloni oli ihan hyvä ja jaksoin leikkiä Zaran kanssa. Sen jälkeen on vatsani ollut joskus harvoin hieman löysällä, mutta varsinaista vesiripulia ei ole onneksi toista kertaa tullut – ainakaan vielä.
16.10.2009 Rokotuksella
Kävin Salon Eläinlääkärikeskuksessa rokotettavana 16.10.2009. Jouduin odottamaan vuoroani aika kauan, koska heille oli tullut joku hätätapaus. Onneksi siellä oli kivoja koirakavereita, joiden kanssa sain aikani hyvin kulumaan.
Lopulta eläinlääkäri, Daniela Heikell, kutsui meidät sisälle. Koska Kennelliitto suosittaa, että rabiesrokotusta ei annettaisi yhtä aikaa muiden rokotusten kanssa, tulivat eläinlääkäri ja äiti siihen tulokseen, että menemme marraskuussa hakemaan rabiesrokotuksen. Näin sain siis penikkatauti-maksatulehdus-parvo- ja kennelyskärokotuksen.
Eläinlääkäri antoi äidin käteen namipaloja, jotta en kiinnittäisi muuhun huomiotani. Hyvin tämä tepsikin, en edes huomannut, että sain rokotuksen.
28.10.2009, 2. juoksuni
Toinen juoksuni alkoi vain neljä kuukautta 1. juoksuni jälkeen, luultavasti 28.10.2009. Varmuutta tästä päivästä ei ole, onhan se voinut alkaa jo aikaisemminkin. Äiti ei ollut huomannut mitään eikä odottanut koko juoksua vielä näin aikaisessa vaiheessa, mutta kerran metsässä ollessamme seropi Elliot tuli vastaan ja oli aivan intona nuuskimassa minua. Tästä se sitten varmistui.
6.11.2009 Rabies -rokotuksella
Kävin Salon Eläinlääkärikeskuksessa hakemassa rabies
-rokotuksen 6.11.2009. En taaskaan huomannut koko rokotusta. Napostelin vain namupaloja.
27.12.2009 Raitakirsu
Voi voi sentään, minulle on ilmaantunut joulun jälkeen ns. raitakirsu eli kirsuni ei olekaan enää kauniin musta. Onneksi tämä on sallittu muutos, mutta eipä sitä voi kovinkaan kauniiksi sanoa. Toivottavasti nenuni pysyisi sentään tällaisena eikä enää enempää väriään vaihtaisi. Tuo valkoinen täplä kirsuni alaosassa ei ole mikään näppy vaan lumihiutale.
7.3.2010, 3. juoksuni
Juoksujeni väliksi on näköjään vakiintunut vaivaiset neljä kuukautta. Olin samojedinkoira Vinskin kanssa lenkillä 7.3.2010 kun hän kiinnostui minusta siinä mielessä. Äiti oli vielä silloin sitä mieltä, ettei minulla ole juoksua, mutta kotiin päästyämme hän huomasi olettaneensa väärin. Olen siis täydellinen vastakohta hänen edelliselle koiralleen, suomenlapinkoira Hallalle, jolla oli juoksujen väli aina 1 vuosi – 1 vuosi 2 kuukautta.
Korvatulehdus
4.7.2010 sain elämäni ensimmäisen korvatulehduksen. Riiputin korvaani, ravistin päätäni ja rapsutin korvaa tassullani. Näin sain korvani aika punaiseksi ja tulehtuneen näköiseksi. Äiti tilasikin minulle seuraavana päivänä eläinlääkäriajan. Eläinlääkäri epäili, että sinne on joku ötökkä voinut pistää ja kun olen sitä sen jälkeen itse kaivanut, olen saanut sinne aikaiseksi pienen tulehduksen. Hän määräsi minulle korvatippoja laitettavaksi aamuin illoin, mutta äiti ajatteli laittaa niitä minulle vasta Karjaan näyttelyn jälkeen, mikäli korvani on silloin vielä punainen.
En enää ainakaan riiputa ja rapsuta korvaani enkä ravistele päätäni, joten voi olla, että korva parani heti eläinlääkärin parantavasta kosketuksesta.
26.7.2010 jouduimme menemään uudelleen eläinlääkärille korvieni takia. Nyt toinenkin korvani on vaivannut ja ravistelen usein päätäni. Eläinlääkäri otti näytteen molemmista korvista ja sanoi, että koska se ei vielä tähän mennessä ole parantunut, annetaan ”tujummat” lääkkeet. Sain antibioottia, särkylääkettä ja korvatippoja. Tipat vaihdettiin, koska noista ensimmäisistä ei apua ole ollut. Äidin pitää soittaa keskiviikkona eläinlääkärille, onko yhtään parannusta havaittavissa. Mikäli ei ole, minulle varataan perjantaiksi aika, jolloin minut nukutetaan ja korvani tutkitaan kunnolla ja huuhdellaan. Äiti on kyllä hieman peloissaan tuosta korvien huuhtomisesta, koska sillä tavalla Halla aikanaan kuuroutui. Toivotaan kuitenkin, että antibiootti puree hyvin.
Olen aika kauhuissani joka kerta kun minulle korvatippoja laitetaan ja eilen illallakin mökötin äidille yli 3 tuntia. Olin eräässä puskassa piilossa, josta en tullut vaikka hän minua kuinka huusi. Pahuksen äiti sai takajalastani kiinni ja veti minut pois piilopaikastani. Olin sen jälkeenkin epäluuloinen aina kun äiti huusi minua.
10.8.2010 korva mokoma kiusasi minua taas. Niinpä rapsuttelin ja roikotin vasenta korvaani ja ravistelin päätäni usein. Äiti tilasikin minulle jälleen kerran eläinlääkäriajan ja sai sen vasta perjantaille. Saapa nähdä, mitä eläinlääkäritäti tekee tällä kertaa. Nukuttaakohan hän minut, koska viimeksi jo uhkasi huuhdella korvani.
Äiti jo mietti, että mitä jos minut nukutetaan, mahtaako siellä saada samalla nukutuksella ottaa lonkkakuvat? Toisaalta aika ei ole paras mahdollinen, koska odotan seuraavan juoksuni alkavan koska tahansa.
13.8.2010 menimme jälleen kerran eläinlääkärille korvieni takia. Siellä nähtiin heti, että roikotin hieman toista korvaani ja sanottiin, että on kyllä parasta huuhdella se. Minut siis nukutettiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Korvaa tutkittaessa ei tärykalvo ollut lainkaan näkyvissä siellä olleen ”töhnän” takia. Lisäksi siellä oli pystyssä yksi valkoinen korvakarvani.
Tämän jälkeen minusta otettiin myös epäviralliset lonkkakuvat. Vaikka minulla onkin kohta juoksu alkamassa, olivat lonkat suhteellisen ”siistit” ja niillä kuulemma hienosti juoksentelee tämän elämän läpi. Saapa sitten nähdä mikä on tulos kun viralliset kuvat otetaan. Tämän kuvauksen perusteella eivät ainakaan kauhean huonot.
17.8.2010, 4. juoksuni
Juoksuni oli jälleen kerran alkanut salassa äidiltä. Juoksun loppumisesta laskien juoksuni oli alkanut 17.8.2010. Näin väliä edelliseen juoksuun oli jo 5 kk 10 päivää. Toivottavasti seuraavaan juoksuuni aikaa kuluu vieläkin enemmän.
8.11.2010 Lonkkakuvaukset, polvet ja kyynärät
Kävin 8.11.2010 Salon Eläinlääkärikeskuksessa kuvauttamassa lonkkani. Samalla äiti antoi tutkia myös kyynärät ja polvet (0/0).
22.11.2010 Lonkka- ja kyynärtulokset
Kennelliitosta tuli upea lausunto. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Tosi hienoa. Nyt äidin pitää sitten hommata itsensä kasvattajakurssille ja tutkia uroskoiria ”sillä silmällä”. Tulevaisuudessa tiedossa siis pikkuisia ”Naruskoja”.
13.12.2010 Silmätarkastus
Kävin Salon Eläinlääkärikeskuksessa silmätarkastuksessa. Menin äidin kanssa sinne hyvissä ajoin, jotta tipat saatiin vaikuttamaan silmissäni. Siellä oli paljon koiria odottamassa joko silmälääkärille tai eläinlääkärille pääsyä. Suurin osa koirista oli jostain syystä narttuja. Hyvinhän siinä aika meni heidän kanssaan leikkiessäni. Kun vuoromme tuli ja menin äidin kanssa vastaanottohuoneeseen, pelkäsin hirveästi ja menin tuolien taakse piiloon. Sieltä äiti joutui vetämään minut väkisin pois ja menin sen jälkeen lattialle kuin märkä rätti. Taisin muistaa vielä edellisen kerran huonon olon kun minut nukutettiin lonkkakuvausten takia.
Äiti nosti minut pöydän päälle ja piti minua paikoillani kun silmälääkäri tutki silmäni avustajan pidellessä päätäni paikallaan. Annoin heidän tehdä työnsä rauhassa, ainoastaan yhden kerran heiluttelin hieman päätäni.
Lääkäritäti kertoi äidille, että minulla on terveet silmät! Miksihän äiti vei minut sinne, olisinhan minä itsekin voinut hänelle kertoa, että näen ihan hyvin. Merkillisiä tapoja noilla ihmisillä!
31.1.2011, 5. juoksuni
Taas juoksujen väli oli kasvanut muutamalla päivällä. Toivottavasti sama tahti jatkuu.
18.3.2011 lääkärillä korvan ja silmän takia
Olen taas muutaman päivän ajan roikottanut vasenta korvaani ja ravistellut päätäni aika usein. Äiti päättikin tilata minulle eläinlääkäriajan, jotta vaivat tulisivat heti hoidettua.
Ensin eläinlääkäri tutki korvani ja sanoi, että siellä on aika paljon ”töhnää” ja kuivaa vaikkua. Nyt korvaani pitää laittaa puhdistusainetta kerran päivässä ja siitä parin tunnin kuluttua korvatippoja. Mikäli nämä eivät ole korvaani auttaneet tiistaihin mennessä, pitää äidin tilata uusi aika korvahuuhtelua varten. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä, koska minullahan on vasta 7 kk edellisestä korvahuuhtelusta. Näin se olisi jo kolmas nukutuskerta, koska minuthan nukutettiin myös lonkkakuvia otettaessa.
Eläinlääkäri tutki tämän jälkeen oikeaa silmääni ja huomasi sen punoittavan aika paljon. Tähän sain silmätippoja, joita pitää laittaa tippa neljä kertaa päivässä.
Onneksi äiti ei saanut minulle esittäjää Lohjan näyttelyyn, koska en olisi sinne kuitenkaan saanut osallistua lääkityksistäni johtuen.
Tämän jälkeen minulla ei ole korvatulehduksia ollut lainkaan ainakaan tähän päivään, 12.6.2020 mennessä.
21.7.2011, 6. juoksuni
Äiti huomasi 6. juoksuni alkaneen. Onneksi väliä oli 5½ kuukautta edellisestä, jospa se siitä vielä hieman kasvaisi. 🙂
22.12.2011, 7. juoksuni
Aamulla iskä huomasi, että 7. juoksuni on alkanut. Tästä juoksusta minun pitäisi päästä vierailulle Lecibsin Kiehtovan Lumouksen, Peikon luokse. 🙂 Saapa sitten nähdä, synkkaako meillä.
7.3.2012 Synnytys
Minusta tuli kolmen uroksen ja yhden nartun emä. Pennuista voit käydä lukemassa enemmän Käpäläkallion kennelin kohdalta.
29.6.2012, 8. juoksuni
Pentujen jälkeen ei kulunut kuin vajaa 4 kuukautta kun 8. juoksuni alkoi. Olisi se saanut hieman pidemmän välin pitää.
7.7. – 9.7.2012 kennelyskä
Tyttäreni Usva sairastui kennelyskään pentutreffien iltana 7.7. ja tietysti sen saivat kaikki pennut sekä minä. Usva ei kovin sairastanutkaan, mutta minä olin tosi kipeä ensimmäisen päivän ja yskin valtavat määrät limaa kaikki lattiat ja matot täyteen. 🙂 Äiti sai aina minun sisällä ollessani juosta perässäni rätin kanssa ja siivota sotkut. Onneksi pentujen Peikko -isä ei tautiin sairastunut.
13.9.2012 Usvalla sidekalvontulehdus
Usvalla silmässä sidekalvontulehdus, johon hänelle määrättiin Oftan Akvakol -tippoja laitettavaksi 4-5 kertaa päivässä.
Tämän jälkeen meni pitkään ennen kuin meistä kumpikaan sairastui. Kävimme ainoastaan rokotuksilla.
10.2.2017 Ruskan märkäkohtu
Minulle alkoi vesi maistumaan paremmin kuin hyvin, joten äiti vei minut tyttärelleen Sannalle Eläinsairaala Turkuun hoitoon.
Syyksi selvisi kohtutulehdus ja samalla sterilointia tehdessä poistettiin pyöreä nisäkasvain.
5.8.2019 Hammashommia
Veimme Ruskan ja Usvan Eläinlääkäriasema Pet-Vet Oy:öön hampaiden tarkastukseen, hammaskiven poistoon ja hampaiden kiillotukseen.
Ruskalla olivat etuhampaat sikinsokin sen jälkeen kun hän veteli juuria maan alta. Häneltä poistettiinkin sillä reissulla kahdeksan hammasta parodontiitin takia.
Usvalta poistettiin hammaskiveä.
Ruskalla on siis jatkossa vähemmän etuhampaita ja takaa alhaalta molemmilta puolilta yksi hammas vähemmän.
18.4.2020 Usvalla märkäkohtu
Sanna Lähtinen leikkasi tänään Usvan, jolla oli märkäkohtu.
Kuvan otti Emilia Ropanen.
Kiitokset Eläinlääkäriasema Pet-Vet, Sanna ja Emilia. Usva omistajineen kiittää hyvästä palvelusta.
