3.11.2012 Tarton KV-näyttely
Tuomari Phyllis Poduschka-Aigner, Itävalta
Tuomarin arvostelu: Correct size, bit overweight, therefore not really straight in back, moderate proportions, good head, correct chest, moderate angulation, correct movement.
Tulos: VAL ERI1 SA, PN3
Lähdimme ajamaan kohti Tarttoa perjantaina 2.11.2012 klo 16.30. Tämä oli tyttärelleni Usvalle ensimmäinen ulkomaanmatka ja ensimmäinen laivamatka. Laivassa autosta poistuttaessa Usva lähti reippaasti kävelemään eteenpäin, mutta pian iski paniikki kun autoja oli joka puolella. Iskä pelasti Usvan nostamalla hänet syliinsä. Laivassa ei rappujen nousu onnistunut ensin lainkaan, vaikka menin itse reippaasti edellä. Äiti kantoi häntä pari rappuväliä ja loput menivätkin jo kuin vanhalta tekijältä. Meillä oli varattuna lemmikkieläinhytti ikkunalla, josta menimmekin Usvan kanssa heti tutkimaan satama-aluetta.
Laivasta poistuttaessa piti Usva kantaa koko matkan rapuissa, ne olivat niin valtavan pelottavat. Ajomatka pimeässä Virossa kohti Tarttoa meni hienosti, kumpikaan meistä ei pitkästä ajomatkasta huolimatta oksentanut kertaakaan. 🙂 Yövyimme Sannan luona lähellä näyttelypaikkaa, joten näyttelyaamuna voimme viettää rauhallisen aamun ilman kiirettä. Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin ennen lapinkoirien kehän alkua, jonka Usva sai kunnian korkata. Pentuja piti olla paikalla kaksi, mutta Dagolas Zulotar oli jostain syystä jäänyt pois. Tällä kertaa Usva juoksi hienosti ja osasi jopa seistä, ainoastaan muutaman kerran äiti joutui häntä siirtämään parempaan asentoon. Usvan arvostelu oli seuraava:
Tuomari: Phyllis Poduschka-Aigner, Itävalta
”Very well developed for age, very nice feminine head, at the moment a bit uprising. Good angulation, correct tailset, correct movement with good drive, exc, color.”
Tulos: PEK1 KP, ROP -pentu
Oma vuoroni oli viimeisenä suomenlapinkoirana ja ainoana valioluokan narttuna. Valitettavasti Sannan mennessä kanssani kehään oli kehän laidalla yksi narttu, jonka kanssa minulla tuli pieni nappaus. Äiti sanoikin tähän, että nyt minulla virtaa adrenaliinia taas vähän liikaakin ja aivan oikeassa olikin. Itse valioluokassa esiintyminen meni hienosti tuloksella ERI1 SA. Tämän jälkeen paras narttu -kehässä minun piti rähähtää toisille pariinkiin otteeseen, minä oikein hakemalla hain rähinäkohdetta. Lopulta sijoituin PN3:ksi ja voimme vain heittää hyvästit cacibille. 🙁
Emme ottaneet mukaan lainkaan järjestelmäkameraamme kun mokoma painaa niin paljon. Meillä oli ainoastaan pieni pokkarikamera, jolla ei valitettavasti noissa valaistuksissa saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa.
Seuraavaan näyttelyyn, Tartto