20.11.2008
Heräsin yöllä kello 2.05 ja menin tietysti herättämään äidin. Hän lähti heti viemään minua ulos pisulle. Hän aukaisi terassin lasioven ja… HEI, mitä ihmettä täällä on tapahtunut? Miksi kaikkialla on vain valkoista? Äiti laski minut portaille enkä oikein tiennyt, uskallanko mennä portaita alas kohti tätä outoa ainetta. Äiti sanoi, että se on LUNTA. Hiippailin varovaisesti alas yhden portaan, sitten toisen portaan ja nuuskuttelin samalla tätä ihmeellisyyttä. Samassa kuononpäähäni tuli iso lumihiutale ja huiskaisin sen äkkiä pois tassullani. Tein tarhassa muutaman askeleen lenkin mutta tulin äkkiä takaisin portaille. Kun äiti kehotti minua käymään pisulla, rohkaisin luontoni ja menin uudestaan alas, kävin pisulla ja vauhdilla sisälle äidin syliin.
Aamulla herätessäni iskä päästi minut taas ulos ja antoi pallon mukaani. Nyt tiesin jo mitä tämä aine on enkä pelännyt yhtään vaan menin leikkimään palloni kanssa sinne ja sitten vain juoksin ja juoksin ja juoksin.
Vähän myöhemmin menin äidin kanssa lenkille ja koska hän antoi minun juosta vapaana minä todellakin juoksin, juoksin häntä suorana ja murisin. Aikamoista murinaa taisin pitääkin.
On se kivaa tuo lumi. Taidan olla kateellinen veljelleni Onnille, joka saa nauttia paljon enemmän lumesta Oulussa.
Mutta, kivaa ainetta se on. Oheinen kuva on otettu pimeän aikaan, sen takia se on aika rakeinen.
