25.12.2008
Nyt olen sitten nähnyt ja kokenut ensimmäisen jouluni. En kyllä ymmärrä, miksi ihmiset näkevät jouluruuan takia niin paljon vaivaa. Minä ainakin sain ihan normaalia ruokaani ja ainoastaan aivan minimaalisen palan kinkkua. Njam… se oli kyllä hyvää.
Lahjojen avaamisesta en oikein innostunut vaikka Zico näyttikin innokkaasti mallia. Yhden paketin avasin kokonaan itse ja toistakin vähän. Lopuista piti huolen herrasmiehenä Zico. Sain joulupusuja netin välityksellä veljeltäni Onnilta, pehmoleluja, pienen kumisen lelun, jota käytämme äidin kanssa koulutuksessa, puruluun, makupaloja sekä tonttulakin ja samaan asusteeseen kuuluvan kaulaliinan sekä motivointipallon, josta äiti käyttää nimeä makupalapallo.
Kuten arvata saattaa meno oli aikamoista kun meitä koiria oli neljä. Talo täyttyikin haukkumisista ja tassujen töminöistä.
Ai niin, nyt se sitten tapahtui, pääsin hyppäämään sohvalle. En ole enää sinne edes koettanut hypätä kun kerran aikaisemmin yrittäessäni lensin selälleni lattialle. Nyt en edes huomannut sinne hyppääväni, koska Mikko heitti uuden leluni sohvalle ja pitihän minun se sieltä hakea. Olenkohan nyt sitten ihan oikeasti jo iso tyttö?
Jouluaatto oli ihan kivan lahjakas päivä, odotan innolla seuraavaa jouluani.
Seuraavaan juttuun, alkuvuosi 2009