1.11.2008
No niin, nyt päivittelenkin näitä sivujani jo uudesta kodistani käsin. Saavuin tänne tänään klo 18.10, vaikka minut piti alunperin hakea vasta 2.11. Olin uuden äitini mielestä erittäin reipas tyttö koko kotimatkan ajan. Olimme äitini kanssa takapenkillä ja Mikko hoiti ajamisen. Matkan alussa oli hiekkatietä ja pelkäsin aivan hirveästi kun hiekka ropisi auton kylkiin. Torkuin ainoastaan pieniä aikoja. Pysähdyimme Visulahden Shellillä ja äiti yritti saada minut pissille. Ei minua tietystikään vielä siinä vaiheessa saanut asioita tekemään, hoidinhan homman kasvattajalta lähtiessäni. Matka jatkui pienen paussin jälkeen. Jossain vaiheessa äiti ymmärsi päästää minut nahkapenkin päälle ja sekös olikin minulle mieluinen paikka. Tämän jälkeen nousin ainoastaan muutaman kerran paikkaa vaihtaakseni ja muuten nukuin kotipihalleni asti. Siellä oli uusi iskäni ja Halla minua vastassa. Äiti laski minut maahan Hallan viereen ja ensimmäiseksi annoimme toistemme kuonoihin pienet nuolaisut. Tämän jälkeen minut vietiin nurmikolle, jotta tekisin sinne asiani, mutta ehei… se oli mukavampaa säästää sisälle maton päälle. Tulipa sekin talo merkittyä heti omaksi.
Hei kaverit, ette ikinä usko kuinka ihana karvalankamatto sieltä löytyi. Jeee…sen kanssa puuhastellessa saakin hyvin ajan kulumaan. Tutkin huoneita pienen aikaa ja sen jälkeen äiti antoi minulle murkinaa ja yllättävää kyllä, se maistui aivan yhtä hyvin kuin kasvattajankin luona.
Koska olen ollut täällä jo pari tuntia, ajattelin näyttää uusille ”vanhemmilleni” millaisen kaverin ovat kotiinsa ottaneet. Yritin mennä maistelemaan tietokoneen piuhoja, kännykkälaturin piuhaa ja kaikkia muitakin johtoja. En kyllä yhtään ymmärrä, miksi aina kuulin sanan EI kun menin niiden lähellekin. Enhän minä tuollaisista kielloista välittänyt vaan ajattelin tutkia mitä muuta nakerrettavaa talosta löytyisi ja löytyihän sitä. Pöydän ja tuolin jalat ovat mitä mainioin kohde hampaiden harjoittamiseen ja Hallan ihania leluja löytyi sieltä täältä. Vei kyllä mokoma ne heti pois ulottuviltani. Enhän minä niitä olisi rikkonut. Mutta sitten ykskaks, aivan yllättäen, minä nukahdin. Onneksi heräsin vielä siksi aikaa, että sain kirjattua kaiken ylös.
Onni-veljeäni oltiin yhtäaikaa hakemassa, toivottavasti hänenkin kotimatkansa meni yhtä vaivattomasti kuin minun.
2.11.2008 Kaunis Ruska ja hallan jäljiltä oleva kotipiha.