9.5.2010 Salon ryhmänäyttely
Tuomari Markku Mähönen
Tuomarin arvostelu: Oikeat mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Oikeanilm. pää, mutta otsapengertä saisi olla enemmän. Hyvä kaula. Ikään sopiva runko. Hyvä hännän kiinnitys. Tasap. kulm. Riittävä raajojen luusto. Liikkuu hyvällä ask. Lupaava karvapeite. Miellyttävä käytös.
Tulos: NUO ERI / NUK1 / PN4
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 13, joista 1 pentu, 6 urosta ja 6 narttua. Nuorten luokassa oli 2 narttua.
Näyttely oli kerrankin aivan kotikulmillamme, matkaa näyttelypaikalle oli alle 4 km.
Suomenlapinkoirien arvostelu alkoi klo 10.45 ja kotona olimme jo ennen klo 12.00. Mukavan näppärää.
Nuorten narttujen luokassa oli minun lisäkseni ainoastaan yksi osallistuja, Zabadou’s Kineta, joka sai H:n. Minulle tuomari antoi ERI:n, vaikka liikkeitäni arvosteltaessa sain jostain kumman syystä päähäni hypellä ja nappasin vielä kiinni hihnastakin. Tätä en ole tehnyt äidin kanssa koskaan edes kotona lenkeillä käydessämme, mutta nyt se tuntui tosi kivalta! Onneksi tuomari pyysi meitä juoksemaan uudestaan, jolloin käyttäydyinkin jo hieman paremmin. Joku aikaisemmin kehässä käyneistä oli tarjonnut koiralleen namipaloina pizzakinkkusiivuja, joita oli pitkin kehää siellä täällä. Minä ahmatti haistoin ne tietysti ja yritin epätoivoisesti saada niitä suuhuni. Äiti oli asiasta toista mieltä ja nosti hihnalla päätäni. Olin varmaankin aika koomisen näköinen, koska enhän minä kunnolla viitsinyt päätäni nostaa, ehei, silloinhan olisin ollut kauempana herkullisista kinkkusiivuista.
Laitan tähän vielä yhden kuvan, josta näkee, että osasin minä sentään käyttäytyä vähän kauniimminkin.
Olimme siis paras narttu -kehässä juoksemassa ensimmäisinä. Kun tuomari kehän kierrettyämme, laittoi meitä järjestykseen, hän antoi muiden olla paikallaan, mutta sanoi laittavansa nuorten luokan koiran peränpitäjäksi. Kun äiti meni tuomarin ohitse, hänen oli pakko sanoa tuomarille: ”Voi, voi sentään sinua!” Tuomari vaikutti tästä ihan huvittuneelta.
Kehäsihteeri jakoi nauhat, jolloin ensimmäiseksi tullut koira, Lapinpeikon Gipakka Gimuli, sai sertin ja hänestä tuli samalla uusi FI-MVA. Tämän jälkeen kehäsihteeri ojensi sijoitusta osoittavat nauhat toiseksi tulleelle valioluokan koiralle sekä kolmanneksi tulleelle veteraanille. Kun kehäsihteeri oli ojentamassa äidille varasertiä, huusi joku kehän laidalta, että varaserti kuuluu vetskulle. Äiti kääntyikin heihin päin ja kysyi, eikö teillä ole vielä sertit koossa? Tämän jälkeen hän ojensi varasertin Fidelis Ystävän Ilon omistajalle. Minulle jäi siis ainoastaan vihreä nauha ilman mitään sertejä tai varasertejä. Onneksi sain sentään ihan hyvän arvostelun.
Seuraavaan näyttelyyn, Mynämäki