Laukkulaakson drive-in koiranäyttely Äetsässä
Tuomari: Pekka Teini
Tuomarin arvostelu: Erittäin lupaava, hyvin rakentunut, rotutyypiltään erinomainen. Hienoilmeinen pää. Hyvät korvat. Rungossa ja raajoissa kaikki paikallaan. Upea häntä ja turkki. Kaunis lapinkoiran alku. Liikkuu erittäin hyvin edestä.
Tulos: JUN ERI/1, PN2, SERT 
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 20, joista 13 narttua. Junnunarttuja oli 8.
IIIHHHHHAAAAAANNNNNAAAAAA!
Tänään sain toisen sertini Laukkulaakson drive-in koiranäyttelystä Äetsässä!
Lähdimme aamulla jo klo 8.00 paikkeilla kohti Äetsää, jotta voimme tarvittaessa pysähdellä auton siivoamista varten. Valitettavasti minun on myönnettävä, että taas tuli takapakkia: oksensin autossa kaksi kertaa, autolla ajelua ei todellakaan ole tarkoitettu minulle.
Aiemmin viikolla säätiedoissa oli luvattu sadetta, mutta onneksi sadetta ei näyttelypaikalla näkynyt siellä ollessamme.
Odottelin häkissäni suomenlapinkoirien kehän alkua kuin vanha tekijä ainakin, otin levon kannalta. Ystäväni Cindy on tämän minulle opettanut.
Kun lopulta tuli junnunarttujen vuoro, meni meitä kehään kaikkiaan kahdeksan. Tuomarina ollut Pekka Teini tutki meitä tarkasti ensin seisoessamme ja sen jälkeen hän halusi meidän juoksevan yhdessä kehän ympäri, jotta saa meistä yleisvaikutelman. Samalla hän kirjoitteli salaperäisesti jotain lehtiöönsä.
Tämän jälkeen oli yksilöarvostelujen vuoro. Mennessäni omalla vuorollani kehään äidin kanssa ja lähestyessäni tuomaria, menin häntä heiluen ja pää matalalla tuomarin luokse. Ensin katsottiin hampaat ja tutkittiin muuten rakennettani ja sen jälkeen meitä kehotettiin juoksemaan pari kertaa kehän ympäri ja vielä kerran kulmaan ja takaisin tuomarin luokse. Täytyypä sanoa, että sorruin taas hieman tuohon perisyntiini ja halusin aina välillä laukkailla. En toki laukannut pitkään, ihan pieniä pätkiä vain. Sain vaaleanpunaisen nauhan eli ERIn. Tuomari vielä kehui äidille, kuinka hieno koira minä olen.
Mielestäni seisomiseni on ihan kelvollista, mutta olette varmaan samaa mieltä, että äidin pitäisi vielä petrata sitä puolta!
Junnunarttujen kilpailuluokassa olin ainoana ERIn saaneena ykkönen.
Paras narttu -kisassa kolmen ensimmäisen järjestys oli seuraava:
PN1 – Koiraniityn Haave
PN2 – Miskajasmin Naruska
PN3 – Kastanjan Hipuli
Tuomarille oli selvää, että hän sijoittaa Koiraniityn Haaveen ensimmäiseksi, mutta minua ja Hipulia hän juoksutti ylimääräisen kierroksen, jotta näkee, kumman sijoittaa toiseksi. Onneksi voiton vein tällä kertaa minä ja sain näin toisen sertini. Tuomari vielä kysyi pilke silmäkulmassa, että saattehan te ottaa sertin vastaan?
Huomaatteko, että heti kun sijoitukset oli päätetty, olin menossa Hipulia morjenstamaan.
Kaiken kaikkiaan aivan mielenkiintoinen päivä varsinkin kun vesisadekin tuli vasta vähän matkaa kotiin ajettuamme!
Seuraavaan näyttelyyn, Jyväskylä