11.9.2010 Köyliön koiranäyttely
Tuomari Pekka Teini
Tuomarin arvostelu: Tyypiltään voimakkuusasteeltaan käytökseltään hieno narttu. Kirkkaat tummat silmät. Hyvä kuono-osan vahvuus. Selässä vielä nuoren koiran pehmeys muuten hyvä runkorakenne. Raajat kulmautuvat hyvin. Erinomainen karvapeite myös raajoissa. Hyvä raajaluuston vahvuus.
Tulos: NUO EH / NUK2
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 22, joista narttuja 8. Nuorten luokassa narttuja oli 2.
Lähdimme aamulla kohti Köyliötä noin kello 9.00 paikkeilla. Ensin kävimme pankkiautomaatilla rahaa nostamassa ja sen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti näyttelypaikkaa.
Melkeinpä koko menomatkan tihkutti vettä eikä luvannut hyvää näyttelypäivää. Sama jatkui näyttelypaikalla ja pienen ajan kuluttua tuli kunnon sadekin. Onneksi se ei kestänyt hirmuisen kauaa ja sen jälkeen olikin ihan hyvä pilvipouta.
Olin viimeistä kertaa nuorten luokassa ja nuorten luokkaan huudettiinkin vain yksi koira vaikka siinä piti olla kolme koiraa! Näyttelyluetteloon oli laitettu virheellisesti kaksi otsikkoa ”Nuorten luokka”, joista ensimmäisessä oli yksi koira ja toisessa kaksi. Äiti ihmetteli kun kehään huudettiin vain yksi koira. Hän lähti heti ilmoittamaan kehäsihteerille näyttelyluettelon virheestä ja sen jälkeen Ruskakin huudettiin kehään ja sitä kolmatta ei sinne sitten tullutkaan. En kyllä muutenkaan oikein ymmärtänyt kun Ruska tuli toiseksi kilpailuluokassa mutta siitä ei saanut edes sinistä nauhaa. Olisihan se sentään pitänyt antaa.
Tuomarina olleella Pekka Teinillä oli aivan upea tapa kertoa kuuluvalla äänellä arvostelunsa, jolloin sen kuulivat sekä katsojat että kehäsihteerit samanaikaisesti. Ruskan kohdalla hän aloittikin sanomalla: ”Tyypiltään ja voimakkuusasteeltaan erinomainen. Käytökseltään hieno narttu.” Kehäsihteeri kirjoitti tästä arvostelulomakkeeseen: ”Tyypiltään, voimakkuusasteeltaan käytökseltään hieno narttu.” Näin siis kehäsihteeri oli eri mieltä tuomarin kanssa ja jätti tuon ”erinomainen” pois. =)
Pudotus olikin taas melkoinen kun erinomaisesta koirasta tuomari sanoikin, että tekisi mieleni antaa ERI mutta koiran keskeneräisyyden takia saa tällä kertaa EH:n.
Menin kehään ensimmäistä kertaa isin kanssa ja ihmeen hyvin meninkin hänen kanssaan. Ensin aioin hieman napata hänen lahkeestaan kiinni ja heti perään yritin ottaa hihnan suuhuni, mutta kun hän nämä hommat kielsi, meninkin jo ihan hienosti.
Näin siis toisen kerran peräkkäin oli tuloksena vain EH. Äidin luonnolla ei näitä EH-tuloksia kauan käydä hakemassa ja silloin en tietenkään saa koskaan sitä yhtä puuttuvaa sertiäni. Onneksi tällä kertaa ei sertin saaminen olisi vaikuttanut lainkaan valioitumiseeni, koska olin vielä nuorten luokassa. Tiistaina minusta tuleekin jo iso tyttö, kun täytän kaksi vuotta.
Päivä ei siis ollut upea näyttelyrintamalla, mutta eipä muutenkaan. Kotiin lähtiessämme iskä muuttikin ajoreittinsä navigaattorin ehdottamaan reittiin ja sehän vei meitä kaikkia pikkuteitä pitkin. Minä en muutenkaan pidä autolla matkustamisesta, mutta pienet mutkikkaat tiet saavat vatsani sekaisin ja niinpä oksensinkin pitkästä aikaa autoon.
Eipä ollut siis järin hyvä loppukaan näyttelypäivällämme!
Seuraavaan näyttelyyn, Jyväskylä