8.12.2012 Helsinki

8.12.2012 Helsinki Winner
Tuomari Katja Korhonen

Tuomarin arvostelu: Erinom. tyyppi, oik. mittasuht. Hyvä nartun pää ja miell. ilme. Purenta Ok. Hyvät korvat. Hyvä kaulan pituus. Hyvä eturinta ja täyteläinen runko. Vankka raajaluusto. Hyvät käpälät. Pysty olkavarsi. Riitt. takakulm. Erinom. karvanlaatu ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa, erinom. sivu- ja etuliikunta. Miell. luonne.

Tulos: VAL ERI3 SA

Suomenlapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 72, joista narttuja 38. Valionarttuja oli 8.

Säätiedotukset lupailivat näyttelypäivälle hieman liukasta ajokeliä, mutta onneksi tiet olivat sentään aika hyvässä kunnossa. Lähdimme liikenteeseen klo 8.30, koska tiesimme loppupäässä olevan aikamoista ruuhkaa. Ensin iskä kävi vielä nostamassa rahaa ja tankkaamassa auton, joten taisipa kello olla lähempänä 9.00 ennen kuin pääsimme kunnolla matkaan.

Helsingin päässä olikin sitten aikamoinen ruuhka Messukeskuksen kaistalla. Odottelimme siinä todella pitkään, ennen kuin iskällä meni hermot ja hän lähti toiselle kaistalle, jossa ei niin paljon ruuhkaa ollut. Tältäkin kaistalta useimmat laittoivat vilkun vain röyhkeästi oikealle ja tunkivat autonsa nokan kahden ajoneuvon väliin. Mehän emme olleetkaan niin röyhkeitä vaan lähdimme kiertämään toiselle puolelle Messukeskusta ja ihan kivastihan siitä jonosta lähti muitakin peräämme. Kun pääsimme Messukeskuksen toiselle puolelle, oli siellä lastauspaikka ja siitä pääsi hienosti ajamaan myös Messukeskuksen pihalle ilman ruuhkia ja jonotusta.
Onneksi emme ajaneet harhaan, koska samalla olisi näin käynyt monelle muullekin.

Tyttäreni Käpäläkallion Peikotar, Usva oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt 9 kk, joten hän sai osallistua junioriluokkaan ensimmäistä kertaa elämässään. Narttujen junioriluokkaan oli ilmoitettu 15 koiraa, joista yksi taisi jäädä pois. Usva on vielä hieman keskentekoinen, mutta eiköhän se tuosta hiljalleen parane aikaa myöden. Äiti hieman pelkäsi, miten Usva reagoi kehässä muihin juniorinarttuihin, mutta onneksi Usva meni siellä ihmeen hienosti. Äitihän oli tutuille jo etukäteen kertonut, että he taitavat Usvan kanssa hauskuuttaa yleisöä. Tuomari tutki Usvaa tarkasti ja antoi hänelle seuraavan arvostelun:

Tuomari: Katja Korhonen
Arvostelu: Eritt. hyvä tyyppi, hyvät mittasuht. Erinom. nartun pää ja miell. ilme. Kookkaat korvat. Hyvä kaulanpituus. Eturinnan ja rungon tulee vielä täyttyä. Hyvä luuston vahvuus. Saisi olla voim. kulm. edestä ja takaa. Vielä pentuturkissa. Löysäkaarinen häntä. Liikkuu rodunomaisesti. Miell. luonne. Hyvin esitetty.
Tulos: JUN EH

Kun Usva tuli kehästä, alkoi pitkä odotus, jotta valionarttujen vuoro tulisi. Katsoin parhaaksi mennä ottamaan häkkiini unosia ja taisinkin vedellä siellä sikeitä hyvän tovin ennen kuin kuulin Tiian äänen häkin viereltä. Heti kun äiti päästi minut pois häkistä, menin Tiiaa tervehtimään. Hän on saanut minut hienosti pauloihinsa. Teimme Tiian kanssa pienen harjoituslenkin ja hienostihan sekin meni. Valionarttuja oli näyttelyyn ilmoitettu kaikkiaan yhdeksän, jotka olivat kaikki todella kauniita ja hienosti näyttelyissä menestyneitä. Kova kisa oli siis edessä.

Valionartut juoksivat esittäjiensä kanssa ensin pari kierrosta, jonka jälkeen ainoastaan ensimmäinen jäi kehään ja me muut poistuimme kehästä hetkeksi. Kun menin Tiian kanssa kehästä ulos, oli kehän reunalla yksi uros, joka hyökkäsi minua kohti kauheasti äristen. Totta maar piti minunkin siihen asiaan sanoa painava sanani. Kävipä siinä urokselle nolosti kun hyökkää narttua kohti – ja vielä juoksuista narttua. 🙂

Esiinnyin jälleen vuorollani aivan mallikelpoisesti ja sain tuomarilta yllä olevan arvostelun.

Paras narttu kehässä en sijoittunut. Tyytyväinen pitää näihin tuloksiin olla, koska mukana oli niin paljon kauniita koiria. Sinänsä hassua, että olin viime vuonnakin valioluokassa 3., mutta silloin olin lisäksi 3. PN -kehässä. No, aina ei voi sijoituksia tulla, hienoa kun sain kuitenkin tuon SA:n.

Pitää vielä haukkua tuota hullua tapaa näyttää tulos värillisellä pahvilapulla. Todella typerä tapa. Mikäli seuraat kehää, mutta käännät hetkeksi pääsi muualle, et saa enää mistään tietää, minkä väristä lappua kehäsihteeri on heilutellut.

Mielestäni meidän koiranomistajien pitää ryhtyä toimenpiteisiin, että saisimme ne värilliset muovinauhat takaisin. Helpottaa huomattavasti oman paikkansa hakemista paras narttu -kehässäkin. Lisäksi näillä nykyisillä näyttelyhinnoilla pitäisi saada joku kaunis vaaleanpunainen ruusuke jo tuosta SA:stakin. Kyllä hintoja nostetaan koko ajan, mutta mitään ei panosteta edes näihin ruusukkeisiin.

Seuraavaan näyttelyyn, Helsinki