1.5.2011 Vappuryhmis Lahdessa
Tuomari: Jari Fors
Tuomarin arvostelu: Musta vaalein merkein, keskikokoinen, erittäin kaunispäinen 2v valio, jolla kauttaaltaan hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä häntä ja turkki. Liikkuu kevyesti. Luonne erinomainen.
Tulos: VAL ERI1 SA, PN1, ROP 
Suomenlapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 28, joista narttuja 15. Valionarttuja oli ainoastaan 1.
Jos oli vappuaatto kylmä, niin taisi vapunpäivä olla vielä kylmempi. Äiti jo mietti, lähdemmekö sinne lainkaan, koska koiria oli ilmoitettu näyttelyyn kaikkiaan 28. Lopulta hän päätti kuitenkin lähteä hakemaan kanssani hyvää sijoitusta.
Näyttely pidettiin Lahdessa Jokimaan ravikeskuksessa.
Olimme tapamme mukaan ajoissa perillä. Mielestäni ilma oli mitä parhain, mutta äiti vilukissa hytisi kylmissään ja harmitteli kun ei ottanut mukaan talvivaatteitaan.
Äiti kävi ilmoittamassa kehäsihteerille, että olen valioitunut 23.4., joten siirryn valioluokkaan. Avo-luokkaan jäi silti koiria kahdeksan, joista peräti viisi sai erin ja neljä vielä SA:nkin. Valioluokassa olinkin ainoana. Hieman tuo perisyntini nuuskiminen taas nosti päätään, mutta aika vähän kuitenkin. Tuomarin mielestä minulla oli upea pää ja kun kaikki muutenkin oli kohdillaan, sain ERIn SA:lla.
Narttujen kilpailuluokassa oli ensin neljä AVO-luokan narttua ja minä olin jonon viimeisenä. Tuomari sanoi, että jospa siirrettäisiin tuo valio tuolta tähän ja osoitti paikkaa sormellaan. Koska äiti oli ollut kauempana, kysyi hän tuomarilta ykköseksi vai kakkoseksi. Tähän tuomari vastasi, että saat ihan itse sen päättää. Tietysti äiti päätti viedä minut ykköspaikalle ja näin minusta tuli tänään hienosti PN1.
Kuvassa äiti on juuri päässyt kanssani ykköspaikalle parasta narttua valitessa ja ilme on sen mukainen.
Kiitokset Ainolle hienosta kuvasta!
ROP -kehässä vastassa oli upea Dagolas Ferrari ja äiti jo odotti VSP:tä, koska laukkailin hieman kehää kiertäessämme. Tuomari mietti ja sanoi, että nyt tulikin paha paikka, kumpihan näistä on voittaja? Onnekseni hän sanoi, että nartun hyvä pää ratkaisee asian nartun eduksi. Näin olin siis elämäni ensimmäistä kertaa ROP! Jeeeeee…..
En muista mitä kello oli tuohon aikaan, mutta tämän jälkeen alkoi pitkä odotus ryhmäkehiin. 5-ryhmän kehä alkoikin vasta 17.30 paikkeilla ja sitä ennen ehti sataa räntää ja rakeita ainakin jonkun kerran. Onneksi sateet eivät koskaan kestäneet pitkään.
Äiti kertoi minulle etukäteen, että ryhmäkehä on paljon juhlallisempi paikka kuin nuo tavalliset arvostelukehät ja siellä on osattava myös käyttäytyä. Koska minä olen aikamoinen jäynäilijä, niin pitihän minun tuohonkin hommaan jotain keksiä. Kun kaikki ROP -koirat 5 -ryhmästä lähtivät juoksemaan yksitellen ryhmäkehän puolelle, oli edessäni lapinporokoirien upea ROP Cossaks Galactic Glenda. Päätinkin ottaa hänet kiinni ja lähdin vetämään, laukkaamaan vauhdilla ja haukuin, haukuin niin, että koko kehä raikui. En tainnut juosta ryhmäkehässä metriäkään ravaamalla. Siinä missä muut koirat juoksivat omistajiensa kanssa kehän reunoja pitkin, oikaisi äiti kehän suoraan omalle paikallemme ja oli sen näköinen, kuin haluaisi maan nielevän meidät. Itse asiassa hän oli kuulemma aikonut juosta samantien pois koko kehästä, muttei sitten kehdannut niinkään tehdä. Kun hollantilaistuomari sitten kävi tutkimassa jokaista koiraa, minua hän vain hieman hipaisi kuonoon. Oli jo siinä vaiheessa varma, että tuollainen ei ainakaan sijoitu.
Mielestäni tämän jäynän jälkeen äidin pitäisi ymmärtää, ettei minua kannata viedä yhteenkään näyttelyyn, antaisi olla kotona vaan, koska siitä minä pidän. Näyttelyt eivät ole minua varten. Mitä vielä – tämän fiaskon jälkeen äiti soitti Nooan emännälle ja sanoi, että nyt meidän pitänee aloittaa näyttelyjuoksuharjoitukset. Tämäkin homma meni siis kannaltani ojasta allikkoon.
Upea sijoitus tietysti tuo ROP -sijoitus on ja uskon, että vaikka olisin kuinka upeasti ryhmäkehässä juossut, tämä tuomari ei minua olisi jatkoon valinnut. Ei vaikuttanut lainkaan suomenlapinkoirien ystävältä.
Seuraavaan näyttelyyn, Jyväskylä