Kuvia 2010 – Suomenlapinkoira

1.1.2010 Minusta saa myös näin kiltin näköisiä kuvia.

1.1.2010 Hei – huomatkaa, että katson suoraan kameraan.

1.1.2010 Pitääkö sen kameran kanssa niin mahdottoman lähelle tunkea?

1.1.2010 Tämä kuva on otettu kotipihalta ja koska olen siellä usein tottelematon, niin arvatkaapa kuka lähti tämän kuvan ottamisen jälkeen karkuteille? Tein tosin vain pienen lenkin ja kävin kääntymässä läheisen rivitalon pihalla.

1/2010 Äiti nosti minut tämän kiven päälle ottaakseen minusta kuvan. Kuvan otettuaan hän aikoi nostaa minut alas sieltä, mutta näppäränä tyttönä hyppäsin sieltä alas ennen kuin äiti ehti lähelle. Onneksi en sentään loukannut itseäni.

10.1.2010 Koska puut olivat tänä aamuna erittäin upeita, niin arvatkaapa, kuka joutui jälleen kameran uhriksi.

1/2010 Harmaannunkohan minä vanhana tällaiseksi?

1/2010 Tässä seisoskelen sumuisella kotikalliolla.

1/2010 Hmmm…, kukahan tuolta tulee? Pitäisiköhän minun mennä haukkumaan?

1/2010 Eikös kotipihamme koivu olekin saanut kauniit vaatteet? (Tämä upea koivu kaadettiin 29.4.2020)

1/2010 Harmi, kun nuo upeat pensaat eivät näytä kuvassa yhtä kauniilta kuin luonnossa.

1/2010 Saatiinpa pitkästä aikaa kunnon talvi myös tänne etelään!

1/2010 Pitäisiköhän minun seistä näyttelyissäkin näin, jotta polvikulmauskin olisi näkyvissä?

1/2010 Lumikuono.

1/2010 Huomaathan, että tassuni eivät vajoa lainkaan pehmeään lumeen!

1/2010 Tässä tyylinäytteeni syvässä lumessa juoksemisesta.

1/2010 Äiti halusi kuvan, jossa juoksen häntä kohti lumen pöllytessä. Mahtoiko saada mitä halusi?

1/2010 Tällaisia kuvia äiti minusta haluaisi. Miksiköhän hän ei tässäkään voinut suunnata kameraa vähän paremmin?

1/2010 Juoksentelua upean talvisessa metsässä.

2/2010 Helmikuussa oli liikkuminen erittäin hankalaa, koska lunta oli pienelle lapinkoiratytölle aivan liikaa!

2/2010 Pääsin lopulta sentään vauhtiinkin puolimetrisissä hangissa!

11.4.2010 Uskalsin kääntää selkäni pauhaavalle Latokartanonkosken ”pikku purolle” ja keskityin ainoastaan kuvattavana olemiseen – vai olisikohan se ollut makupalaan äidin taskussa?

11.4.2010 Latokartanonkosken kuohuja tutkimassa Salon Perniössä. Valitettavasti aurinko teki kiusaa ja kuvasta tuli hieman liian valoisa. En kuitenkaan viitsinyt kuvaa muokata.

25.4.2010 Huhtikuu on aika ”väritön” kuukausi, joten olen saanut olla rauhassa äidin kuvaamisilta. Tänään hän kuitenkin otti kameran mukaansa ja otti minusta pari kuvaa aamulenkillä ollessamme.

25.4.2010 Kukahan tuolla liikkuu… pitäisiköhän mennä tutkimaan?

5/2010 Toukokuussa 2010 äidiltä oli unohtua kuvaamiseni valkovuokkojen joukossa. Harmikseni hän kuitenkin muisti sen ja menimme joukolla valkovuokkometsään, jossa hänen veljensä nappasi tämän kuvan.

5/2010 Väsyttää nuo äidin kuvaukset.

5/2010 Jättääköhän hän minut rauhaan, kun väännän kuononi mutkalle?

19.6.2010 Sain hienon tuloksen Pöytyän ryhmänäyttelystä, NUO ERI/1, PN1, SERT, VSP. Tuomarina oli selvästikin asiansa osaava Riitta Lahtovaara. Hän olisi halunnut tehdä minusta ROP -koiran, mutta minähän en suostunut juoksemaan kauniisti uroksen perässä vaan laukkailin ja nuuskin maata. Tämäkin oli kyllä paljon enemmän kuin mitä sieltä lähdin hakemaan.
Kuvassa kaulassani on sertimitali ja VSP-pokaali jalkojeni juuressa.
Iskältä loppui akku kamerasta juuri kun hänen piti ottaa minusta kuva palkintojeni ja ruusukkeitteni kanssa, joten pitänee tyytyä tähän kotona otettuun. Lumikummun Picon omistaja Jutta otti minusta kuvan jo näyttelypaikalla ja lupasi lähettää sen minulle, mutta en tainnut muistaa antaa sähköpostiosoitettani. 🙁