Pessin eli Käpäläkallion Superpeikon blogi
Omistaja Minna Puhakka
5.6.2012 Pessi uudessa kodissaan/Minna
Kuvat © Minna Puhakka
Pessi on ollut kotona vajaan viikon ja nyt jo tuntuu, että hän olisi aina ollut perheenjäsen! Kotiutuminen sujui todella hienosti, yhtään ei ollut itkua – ei edes yöllä!
Lapsia vastaan Pessi juoksi heti innoissaan haistelemaan ja siitä se ystävyys alkoi. Kovaääniset lelut hän kiersi aluksi kaukaa, mutta nyt ei ole niistäkään enää moksiskaan. Meidän 3 -vuotiaan Veeran olen alusta lähtien ottanut mukaan Pessin koulutukseen ja heillä menee hienosti – Pessi tottelee häntäkin jo hyvin. Tarkkana saa olla nuorimmaisen kanssa, hän kun ei vielä ymmärrä, miten koiran kanssa ollaan. Hienosti leikit heilläkin sujuu, mutta jos oma katse välttää, niin Pessi yrittää ottaa pomon paikkaa! Se on siis yksi paneutumista vaativa asia, mutta toki sitä osattiin odottaakin.
Käskyt Pessi ottaa vastaan todella hienosti. Olen pitänytkin häntä takapihalla ja metsässä paljon vapaana ja näin yrittänyt vahvistaa luoksetuloa. Ainakin vielä sujuu hienosti ja hän kuulee, vaikka olisi häiriötekijöitäkin. 🙂 Hihnassa kävelyä treenataan joka päivä vähän kerrallaan ja se sujuu vaihtelevasti. Yksin ollessani sujuu todella hyvin, mutta koko perheen kanssa on hieman haastavampaa.
Toisia koiria Pessi vähän jännittää ja alkaa haukkumaan, mutta tämäkin menee joka päivä parempaan suuntaan. Yksi koirakaverikin, islanninlammaskoira Kiki, saatiin kylään ja alkukankeuden jälkeen heillä meni oikein hyvin! Lenkilläkin hän alkaa jo tottua vastaantulijoihin, vaikka vähän vielä onkin jännää. Kikin kanssa kyläili myös 4 kk ikäinen vauva ja Pessi osasi häntäkin varoa. Kummasti koirat vaistoavat, että toinen on pieni.
Ulkona olosta Pessi nauttii ja vauhtia riittää! Sisällä hän on aika rauhallinen – tykkää kun mahan alta rapsutellaan ja saa nukkua sylissä. Kaiken kaikkiaan aivan valloittava tapaus, joka on hurmannut meidät kaikki!
Mihkun blogin juttuihin
Haltin blogin juttuihin
Usvan blogin juttuihin