Huhtikuun 2012 blogin jutut:
01.04.2012 Eka ulkoilu
04.04.2012 Neljä viikkoa täynnä
08.04.2012 Viides viikko
09.04.2012 Uutiskynnys ylittyi taas
10.04.2012 Voihan kynsienleikkuu
11.04.2012 Sirutus
12.04.2012 ”Viralliset” 5 -viikkoiskuvat
13.04.2012 Ensimmäinen pesu
15.04.2012 Taas uusia asioita
18.04.2012 Pennut 6 -viikkoisia
22.04.2012 Isän tapaaminen
24.04.2012 Lääkärintarkastus
25.04.2012 Pennut 7 -viikkoisia
26.4.2012 Halti lähti Uuteenkaupunkiin
27.4.2012 Nyyh, nyt lähti Mihku
1.4.2012 Eka ulkoilu
Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos ja kyllähän se olikin aika pelottava paikka vaikka äiti olikin mukana. Pieniä matkoja siellä sentään käveltiinkin. Kuvassa vasemmalta Superpeikko, Peikotar, Hyperpeikko ja Peikonpoika.
Nyt ovat jo Peikonpoika, Hyperpeikko ja Peikotar tajunneet, että pallon kanssa voi leikkiäkin. Superpeikkoa ei pallo ole vielä kiinnostanut.
Pennut ovat selvästi tulleet paljon seurallisemmiksi ja seurailevat, mitä talossa tapahtuu. Unikin on pitkälti koiranunta eli aina herätään kun jotain mielenkiintoista on tiedossa.
4.4.2012 Neljä viikkoa täynnä
Tänään pennut täyttivät neljä viikkoa ja meno alkaa jo välillä olla aika hurjaa. Tappelunnujakoita on yhtenään ja ärinä silloin melkoista. Mikäli Ruska on silloin sisällä, menee heti erottamaan pennut toisistaan. Toisen Ruska töykkäisee kuonollaan pois ja toisen vetää tassullaan irti tilanteesta. Hyvin tuntuvat pennut rauhoittuvan tämän jälkeen.
Jokainen sai 4 viikon kunniaksi toisen kerran Canexin matokuurin eikä se näyttänyt maistuvan yhtään sen paremmalta kuin ensimmäiselläkään kerralla. Kun olin saanut annettua matokuurin kaikille huomasin, että Peikonpoika oli saanut matokuurin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Hänellä oli sitä myös selässä. Joku fiksu oli saanut sitä jemmattua suussaan ja pyyhkinyt suupielensä Peikonpojan turkkiin.
Tänään pennut nukkuivat sikeästi kun lähdin pois huoneesta sulkien oven perässäni. En ollut uskoa korviani kun kuulin mahdotonta ulvomista. Raotin hieman ovea, että näin kuka siellä ulvoo. Peikonpoika istui keskellä aitausta ja ulvoi kuin susi! Pienen ajan kuluttua ulvominen kuitenkin lakkasi ja hän meni takaisin nukkumaan.
Kaikki pääsivät tänään ulkoilemaan pariinkiin otteeseen. Ulkona liikutaankin jo aika rohkeasti kun ensin pienen aikaa totutellaan uuteen paikkaan. Yritin ottaa jokaisesta seisomakuvan, mutta Peikottaren kuva oli niin epäonnistunut, että laitan hänestä toisenlaisen kuvan.
Päätin tänään myös sen, että Peikottaren kutsumanimeksi tulee Usva. Peikonpojan tulevat omistajat ovat päätyneet antamaan koiralleen nimeksi Mihku.
Peikonpoika eli Mihku:
Hyperpeikko:
Peikotar eli Usva:
Superpeikko:
8.4.2012 Viides viikko
Pennut tulevat päivä päivältä uteliaammiksi ja luonteet näkyvät paremmin. Kaikki ovat uteliaita, joskin uuteen paikkaan joutuessaan aluksi aika arkoja. Yleensä ensimmäinen tutkimusmatkalle lähtijä on Superpeikko. Tämä kaveri vaikuttaa myös kaikkein seurallisimmalta. Seuraavaksi rohkein on Hyperpeikko, jonka jälkeen liikkeelle lähtee Peikonpoika ja kun veljet ovat huomanneet liikkumisen turvalliseksi, uskaltaa myös Peikotar eli Usva lähteä tutkimusmatkalle. Tutussa paikassa lähtevät kaikki lähes yhtä aikaa liikkeelle.
Olen opettanut pentuja tekemään asiansa ulos kantamalla heidät sinne aina ruokailun ja heräämisen jälkeen. Jokainen tekeekin pisun sinne melkein samantien. 🙂 Yksin ollessani nappaan mukaani kaksi ensiksi herännyttä ja toivon, että pari muuta nukkuvat siihen asti, että ehdin hakea myös heidät pihalle. Toki he pisuvat sisällekin vielä usein, koska en aina huomaa heidän heränneen. Kaikki kuitenkin tietävät, että ulos mennessä tehdään aina ensiksi asiat. Edistystä tämäkin.
Usva vaikuttaa samanlaiselta kuin äitinsä pienenä sekä luonteensa että ulkonäkönsä puolesta. Ei ole kiinnostunut kun häntä kutsutaan mutta ruokakippoa naputtaessa havahtuu heti.
Ruokailu yhteiseltä lautaselta onnistuu muilta hyvin, mutta Peikonpoikaa ei paljon kiinnosta tuollainen murkina. Syö lautaselta hieman mutta sen jälkeen lähtee pois lautasen ääreltä. Suostuu kyllä syömään lisääkin kun tarjoaa hänelle ruuan erikseen. Tarkka poika näissä asioissa!
Ajattelin punnita pennut luovutusikään saakka, mutta näyttää siltä, että Peikonpoikaa ja Hyperpeikkoa en ainakaan saa punnittua. 7.4. lähtien Peikonpoika rimpuilee ja kiljuu kun häntä yrittää saada vaa’alle ja 8.4. tekee saman Hyperpeikko. Usva ja Superpeikko istahtavat ainakin toistaiseksi upeasti vaakaan. 6.4. on siis viimeinen päivä, jolloin olen saanut kaikki punnittua ja silloin painot olivat:
Peikonpoika 2180 g
Hyperpeikko 2640 g
Peikotar 2008 g
Superpeikko 2410 g
9.4.2012 Uutiskynnys ylittyi taas
Tänä iltana olivat pennut syöneet iltaruokansa ja veimme heidät heti sen jälkeen ulos iltapisulle. Eipä ollut turha reissu. Heti kun pääsivät tarhaan, jokainen teki sinne myös kakan. Upeaa! Tämä on tosi hyvä alku siisteyskasvatukselle. 🙂
10.4.2012 Voihan kynsienleikkuu
Ette muuten taida uskoakaan, kuinka kova ääni voi pienestä koiranpojasta tai -tytöstä tulla! Siihen yhdistetään vielä rimpuilut niin sääliksi käy pentujen uusia omistajia kynsien leikkuun aikaan. Pitänee toivoa, että pennut oppivat jo, etteivät saa periksi vaikka kuinka paljon huutaisivat ja rimpuilisivat. Tässä vielä kuva jokaisesta:
Peikonpoika ”Mihku”
Hyperpeikko
Peikotar ”Usva”
Superpeikko
11.4.2012 Sirutus
Pennut ovat tänään 5 -viikkoisia ja tämän kunniaksi tilasin ajan eläinlääkäriltä pentujen mikrosirutukseen. Otin farmarimme takaosaan häkin, johon pennut laitoin reissun ajaksi. Aluksi kaikki olivat aika ihmeissään siitä, mihin joutuivat. Nopeasti kaikki kuitenkin rauhoittuivat ja kaikki nukkuivat sikeästi 6 km:n ajon jälkeen perille päästyämme. Toivotaan, että jatkossakin ottavat automatkat yhtä rauhallisesti. Edes alkumatkasta ei suuriakaan vitinöitä kuulunut. Ajattelinkin viedä jokaisen vielä yksinäänkin pari kertaa autoajelulle. Ensimmäisellä kerralla otan Ruskan mukaan ja toisella kertaa ainoastaan pennun. Toivotaan, että kaikki osaavat yksin ollessaankin nukkua autossa.
Eläinlääkärille päästyämme otti hän ensin käsittelyyn Peikonpojan eli Mihkun. Mihku osasi olla upeasti tutkittavana ja mikrosirua laitettaessa ei edes huutanut. Mihkun mikrosirun numero on 981098102972624.
Seuraavaksi mikrosiru asennettiin Hyperpeikolle eli Haltille. Halti näytti, että hänellä on ainakin ääni tallella. Heti kuitenkin rauhoittui kun siru oli paikallaan. Haltin mikrosirun numero on 981098102971644.
Peikotar eli Usva vinkaisi hieman, mutta oli muuten aika mallikelpoisesti. Usvan mikrosirun numero on 981098102969216.
Superpeikko eli Superi ilmoitti, ettei pitänyt tästä hommasta, mutta eipä hänkään kovin huutanut. Superin mikrosirun numero on 981098102969468.
Jatkossa pennut siis tunnistetaan hienosti Käpäläkallion ensimmäiseen pentueeseen kuuluviksi. 🙂
12.4.2012 ”Viralliset” 5 -viikkoiskuvat
Näistä epeleistä ei taida oikein kunnollisia seisontakuvia saadakaan, mutta toivottavasti näistä saa edes jonkinlaisen käsityksen pikkuisista. Jokainen on enemmän tai vähemmän roskien peitossa kun heidän piti hieman painia ennen kuvien ottamista.
Peikonpoika eli Mihku:
Hyperpeikko eli Halti:
Peikotar eli Usva:
Superpeikko eli Superi, joka sai myöhemmin nimekseen Pessi:
Tänään sain Kennelliitosta tiedon pentujen rekisterinumeroista, jotka ovat:
Käpäläkallion Peikonpoika FI22045/12
Käpäläkallion Hyperpeikko FI22046/12
Käpäläkallion Peikotar FI22047/12
Käpäläkallion Superpeikko FI22048/12
13.4.2012 Ensimmäinen pesu
Pennuille tuntuu tulevan koko ajan jotain uutta. Eilen vein heidät keittiöön, jossa ei ole lainkaan mattoja. Hieman heitä ihmetytti liukas lattia, mutta hetken kuluttua kaikki liikkuivat siellä, kuka hitaammin ja kuka nopeammin. Superpeikko ehti joka paikkaan ja huomasi, että hän ylettyy pöytäliinan kulmaan, josta heti nappasikin kiinni ja alkoi vetämään pöytäliinaa alas. Onneksi huomasin tämän ja ehdin hätiin ennen kuin maljakko oli lattialla. Superpeikko on se, joka ensiksi tuntuu keksivän kaikenlaiset asiat.
Meillä pääsee takapihan koira-aitaukseen suoraan terassin ovesta ja portaissa on ylhäällä hieman leveämpi tasanne ja sen jälkeen kolme porrasta. Vein koirat eilen 12.4. tapani mukaan ulkoilemaan heti heidän herättyään. Ensin vein sinne Haltin ja Superin ja lähdin sen jälkeen hakemaan kahta muuta ulos. Kun sain koirat syliini lähteäkseni viemään heitä ulos, niin kukapa muukaan tuli jo ulkoa sisälle kuin Superpeikko. Hän oli keksinyt, miten rappusia noustaan ylös ja lähtenyt sen jälkeen tutkimusretkelle sisälle.
Tänään koirien ulkoillessa satoi vettä ja koirat olivat aika kuraisia. Ajattelin, että minun pitää varmaan pestä heidät ennen kuin vien sisälle. Nappasin syliini Haltin ja menin pesemään häntä. Hieman Haltia pesu pelotti, mutta eipä hän huutanut kuin pienen hetken. Lähdin hakemaan seuraavaa kaveria ja sielläpä olikin rappujen yläpäässä jo Usva odottelemassa pesuvuoroaan. Hyvä juttu, nappasin hänet syliini ja menimme pesulle. Lopussa Usvan piti ilmoittaa, että hän sai jo tällaisesta pesusta tarpeekseen ja aloitti hirveän rimpuilun ja huudon. En kuitenkaan päästänyt häntä pois ennen kuin oli rauhoittunut. Tämän jälkeen ulos mennessäni, oli Superpeikko rappujen yläpäässä, joten hänen vuoronsa oli seuraavaksi. Superpeikko oli ”hieman” sitä mieltä, että häntä ei kyllä pestä, mutta hiljeni kun huomasi, ettei huuto ja rimpuilu auta mitään. Lähtiessäni hakemaan viimeistä koiraa, Mihkua, yllätyin, koska nyt hänkin oli rappujen yläpäässä vaikka ei koskaan ollut vielä kiinnostunut portaista. Pesulla Mihku oli aivan mallikelpoisesti, ei pienintäkään rimpuilua eikä huutoa.
Superpeikko näköjään näyttää muille mallia, mitä kaikkea voi tehdä ja toiset sitten tekevät sen perässä. Superpeikko on kaikista koirista myös äänekkäin. Jos joku aitauksessa haukkuu, tietää sen melko varmasti olevan Superpeikon ääni. 🙂
15.4.2012 Taas uusia asioita
Tänään pennut pääsivät toista kertaa auton kyytiin kun lähdimme käymään Perniössä. Laitoimme heidät taas häkkiin farmarimme takaosaan ja alkumatka meni tosi hyvin. Kun kehuin muille pentujen käytöstä, alkoi sieltä kuulua kimakkaa haukuntaa. Äänestä päätellen asialla oli joko Superpeikko tai Halti. Emme kiinnittäneet asiaan mitään huomiota ja hetken kuluttua olikin taas hiljaista ja loppumatka nukuttiin upeasti. Takaisin tullessa oli sama juttu, joten kauan ei haukkuminen varmaan koskaan kestä. Kenellekään ei tullut autossa ainakaan suoraa tietä ajaessa huonoa oloa. Ruskahan kärsi oksenteluista aika pitkään ja joillakin näyttelymatkoilla jouduimme siivoamaan autoa parikin kertaa. Tyytyväinen pitää olla pikkuisten käytökseen.
Kotona heitä odotti illalla jälleen yksi uusi asia. Laitoin heille jokaiselle harjoituspannat kaulaan, jotta tottuvat helpommin kaulapantoihin aikanaan. Jokainen on rapsutellut itseään hurjasti ja ihmetellyt, mikä heidän kaulaansa laitettiin. Helpointa tuntuu kaulapannan hyväksyminen olleen Haltille, joka pienen aikaa rapsutteli ja meni sitten rauhassa nukkumaan. Puolen tunnin rapsuttelujen jälkeen menivät muutkin unten maille. 🙂
18.4.2012 Pennut 6 -viikkoisia
Aika kuluu uskomattoman nopeasti. Nämä pienet pentuset täyttivät tänään jo 6 viikkoa!
Aamulla kun koirat menivät aamupisulle tarhaan, oli maa paikoitellen valkoinen ja aamupäivällä satelikin räntää, joka onneksi suli samantien maahan osuessaan. Iltapäivällä paistoi jo aurinkokin ja päätin ottaa koirista 6 -viikkoiskuvia.
Ruska on mahdottoman tarkka puruluistaan ja kätkee niitä ympäri aitausta. Pennut saavat välittömästi murahduksen, mikäli uskaltavat niihin koskea. Halti yritti kaikesta huolimatta pihistää puruluun Ruskan suusta, mutta valitettavasti huonolla menestyksellä.
Koska Ruska suojeli suussaan olevaa puruluuta Haltilta, ajatteli Mihku käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kävi hakemassa toisen puruluun. Sai sitä pureskellakin pienen aikaa ennen kuin Ruska meni nappaamaan sen häneltä.
Mihku oli vakaasti päättänyt pureskella ainakin jotain ja tämä päätös oli huono pensaan kannalta.
Haltin ilme kertoo, ettei hän ainakaan ole tehnyt mitään pahaa, ehei – pois se hänestä!
Usva pääsi tekemään pienen lenkin aitauksen ulkopuolellakin ja se oli tosi jännää.
On tämä Superi tosi hassu koira. Milloin hänellä on toisen kanssa yhteinen pää ja milloin ainoastaan kolme jalkaa. 🙂 Kovin painelee siitä huolimatta.
Kaikki pennut kulkevat portaissa kuin kotonaan ja tässä Haltin tyylinäyte kun hän juoksi vauhdilla portaat alas.
Maitobaari on avoinna enää tosi harvoin, mutta kaikki kiiruhtavat sinne heti kun kuulevat sen avautuvan. Kuinka ahdasta mahtaisi baarissa olla, mikäli pentuja olisikin syntynyt 7-8?
Portaikon vierustassa on kaivaminen kielletty, mutta Mihku vähät välittää siitä.
Superi yrittää näyttää siltä kuin olisi muuten vain sattunut tästä ohitse kulkemaan.
Halti jälleen syyttömänä aivan muualla hiekkaa koko turkki täynnä! 🙂
Usvaa ei tänään poikien leikit kiinnostaneet kun hän pääsi tutustumaan suureen maailmaan!
Paljon Onnea 6 -viikkoisille Haltille, Mihkulle, Superille ja Usvalle!
22.4.2012 Isän tapaaminen
Pentujen isä, Lecibsin Kiehtova Lumous ”Peikko”, tuli perheensä kanssa yökylään viikonloppuna. Meitä hieman jännitti, miten koirat suhtautuvat toisiinsa, mutta kaikki meni aivan upeasti. Kun Peikko tuli sisälle, meni hän heti ensimmäiseksi lapsosiaan tapaamaan.
Kaikki olivat juuri olleet nukkumassa ja olivat aluksi aika pelokkaita, kun heille vieras koira tuli yhtäkkiä heidän aitaukseensa. Nopeasti he kuitenkin ymmärsivät, että tämä vieras onkin heidän isänsä. Tämän jälkeen koirat vietiin kaikki ulos, jossa Ruska -äiti jo olikin. Ruska ei ollut moksiskaan kun huomasi Peikon pentujensa kanssa vaan otti Peikon omistajineen iloisesti vastaan.
Peikonpoika eli Mihku meni nopeasti tekemään lähempää tuttavuutta isän kanssa.
Siinä vaiheessa kun Ruska-äiti oli mennyt Peikon viereen, uskaltautui Haltikin isänsä lähelle. Myöhemmin Halti kyllä uskalsi tehdä Peikolle kiusaakin vetämällä tätä hännästä.
Isi näytti myös kaivamisen mallia pennuille, jotka muistivat kaivuhomman kielletyksi ja ihmettelivät kuinka mahdottoman rohkea heidän isänsä onkaan.
Kuten miehet yleensäkin, piti Peikonkin jonkin ajan kuluttua esitellä taitojaan lapsilleen sekä lastensa äidille. Tässä hän näyttää, kuinka korkealle hän osaa hypätä ja
…kuinka upeasti hän osaa kävellä kahdella tassulla ja
kuinka hän uskaltaa hypätä hirrrweän hirrrweän korkean kannon päälle seisomaan. Lapset olivatkin aivan haltioissaan näistä tempuista ja ihmettelivät, kuinka valtavan taitava isä heillä onkaan, melkein kuin sirkustaiteilija. 🙂
Lasten ruokaillessa oli Peikolla ja Ruskalla hieman aikaa myös toisilleen.
Kuten kaikki hauska loppuu aikanaan, loppui Peikon vierailukin lastensa luona. Hienoa kun Peikko ei ollut vain ”yhden illan suhde”. 🙂 Ainakin Peikko, Ruska ja Usva tulevat jatkossakin näkemään toisiaan ja toivottavasti kaikkien pentujen uudet omistajat pääsevät koirineen viettämään pentuetapaamista pentujen 1 -vuotispäivän paikkeilla.
Kiitokset mukavasta seurasta myös Hilkalle ja Artolle!
24.4.2012 Lääkärintarkastus
Tänään pennut olivat lääkärintarkastuksessa eläinlääkäri Hanna Arimaalla Salon Eläinlääkärikeskuksessa.
Vaikka heitä kaikkia ensin hieman jännitti, oli jokainen eläinlääkärin käsittelyssä rauhallisesti.
Superpeikolla eivät kivekset olleet vielä tunnettavissa, mutta muuten kaikki oli oikein hyvin jokaisella.
Eläinlääkäri hieman ihmetteli kun pentujen korvat olivat niin mahdottoman puhtaat. On tainnut Ruska -äiti hoidella hyvin nuo korvien pesemiset. Ruska on ollut muutenkin aivan täydellinen äiti pennuilleen. Ennen pentujen maailmaan tuloa mietin, onko Ruskasta äidiksi mutta eivät olisi koiravauvat voineet edes toivoa parempaa äitiä! 🙂
Tarkastus oli nopeasti ohi. Onneksi jokainen oli terve!
Automatkat menivät ihmeen upeasti kun ottaa huomioon, että Ruska ei ollut lainkaan mukana vaan pennut olivat keskenään häkissä. Pientä vitinää kuului jossain vaiheessa, mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen heidän käytökseensä autossa.
25.4.2012 Pennut 7 -viikkoisia
Vietimme pentujen kanssa keväisen aurinkoista ja ihanan lämmintä päivää hieman haikeissa tunnelmissa kun Halti lähtee huomenna ensimmäisenä maailmalle kohteenaan Uusikaupunki.
Kuvassa pojat ovat vallanneet ylimmän portaan ja Usva jäänyt yksinään alemmalle portaalle.
Kun Mihku ja Superi lähtivät ylimmältä portaalta pois, meni Halti antamaan siskolleen suukon poskelle. Palkaksi Usva sitten näyttikin hänelle kieltään. Kiittämättömyys on maailman palkka!
Mihkua on koko ajan häirinnyt lauta, joka asennettiin portaisiin sen takia, etteivät pennut vahingossa putoa portaista. Hänen mielestään olisi jo aika ottaa se pois.
Usva yritti saada aitaan reikää puremalla. Heti kun hän näki kameran, piti moinen ajatus unohtaa ja antaa pikku poseeraus.
Mihkun keskittyessä tassuunsa, päätti Superi nakerrella ajan kulukseen lelukoiraa.
Koska huomiseksi on taas luvattu sadetta, päätin ottaa Haltista muutamia kuvia kallion päällä. Sepä olikin huomattavan paljon helpommin sanottu kuin tehty. Eipä Halti siitä mihinkään kovin kauas mennyt vaikka sitäkin jo välillä pelkäsin, mutta en myöskään ollut tyytyväinen niihin takamuskuviin, joita tahtoi koko ajan tulla. Onneksi sain sentään jonkinlaisia kuvia.
Hän malttoi kerran jopa pysähtyä poseeraamaan.
Mjam, näyttää ihan siltä, että Halti olisi löytänyt makoisan oksan.
Tässä kuvassa Haltin kuono osoittaa kohti Uuttakaupunkia, johon hän huomenna lähtee. Ikävä tulee tätä pientä veijaria.
26.4.2012 Halti lähti Uuteenkaupunkiin
Olihan kova paikka kun Halti eli Käpäläkallion Hyperpeikko lähti pentueen ensimmäisenä uuteen kotiinsa Uuteenkaupunkiin. Onneksi hän sai aivan fantastisen perheen, jossa häntä varmasti rakastetaan.
Papereita läpikäydessämme pennut juoksentelivat kuka missäkin ja menivät lopulta nukkumaan eri puolille keittiötä. Oli niin liikuttavaa kun Halti oli mennyt nukkumaan uuden emäntänsä ja isäntänsä jalkojen viereen. Hän oli siis itsekin tullut siihen tulokseen, että heiltä hän saa hyvän kodin.
Ennen lähtöä piti Haltin käydä vielä tekemässä kesken jääneet metsurin hommat!
Kaikkea hyvää omalle rakkaalle kasvatilleni uudessa kodissasi!
Muista olla kiltti poika ja totella uusia ”vanhempiasi”.
27.4.2012 Nyyh, nyt lähti Mihku
Tänään lähti ensiksi syntynyt eli ihka ensimmäinen kasvattini, Käpäläkallion Peikonpoika ”Mihku” Perniöön. Onneksi hän muutti niin lähelle, että häntä on mahdollista käydä usein katsomassa ja toisaalta hän voi tulla juoksentelemaan meidän koiriemme kanssa tarhaan.
Ehkä minua ei ihan ole kasvattajaksi tarkoitettu, koska näistä omista pienistä pennuista luopuminen ei ole todellakaan helppoa. Asennoiduin jo pentuetta suunnitellessani siihen, että yksi narttu jää kotiin ja muista luovun kun tulevat luovutusikään. Silti tämä vaatii paljon ja on kuin olisi palan itsestään luovuttanut eteenpäin, joka ei toki näillä kiloilla pitäisi olla edes vaikeaa. Ikävä on kuitenkin jo kun auton takavalot häipyvät.
Ehkä se tästä vielä helpottaa. Rankkaa tämä kasvattajan homma. Olen silti iloinen, että päätin ryhtyä kasvattajaksi, koska muuten juuri näitä ihanuuksia ei olisi tässä maailmassa.
Muistathan olla kiltti poika ja totella uutta ”äitiäsi”, ”isääsi” ja Topia. Näin sinusta tulee hieno ja tottelevainen koirapoika!
