20.10.2012 October Show, Turku
Tuomari Outi Piisi-Putta
Tuomarin arvostelu: Tasapainoinen erinomaiset mittasuhteet omaava 4-v narttu. Hyvä feminiininen pää. Kauniit korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvä runko. Hyvä häntä. Toivoisin sivuaskeleen pidemmäksi, minkä luulisi onnistuvan näillä kulmauksilla. Hieman ahtaat takaliikkeet. Turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Erinom. käytös.
Tulos: VAL ERI3 SA 
Ei tuo sivuaskel mielestäni kauhean lyhyt ole.
Suomenlapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 26, joista 2 pentua ja narttuja 14. Valionarttuja oli 3.
Turun näyttelypäivä oli harmaa, mutta onneksi vettä ei satanut. Oli mukava pitkästä aikaa päästä näyttelymaailmaan, vaikka en vielä ollutkaan saanut turkkiani valmiiksi pentujen jälkeen. Lähdimmekin äidin mukaan näyttelyyn ainoastaan Usvan takia, jotta Usva pääsee osallistumaan Suomessakin yhteen pentuluokkaan. Seuraavaksihan meillä on vuorossa Tarton kaksi näyttelyä, joissa Usva esiintyy myös pentuluokassa ja sen jälkeen Helsinki Winner- ja Voittajanäyttelyissä hänellä onkin jo edessään junioriluokka. 🙂
Poikani Pessi eli Käpäläkallion Superpeikko oli myös ilmoitettu näyttelyyn, mistä äiti oli kasvattajana todella mielissään.
Näyttelyn tuomarina piti toimia Jukka Kuusiston, mutta tuomarivaihdoksesta johtuen kehän otti Outi Piisi-Putta.
Pentuluokassa ei ollut kuin kaksi koiraa, Pessi ja Usva. Pessi sai näin kunnian korkata suomenlapinkoirien kehän. Pessin omistaja Minna ei ollut aikaisemmin esittänyt yhtäkään koiraa saatikka sitten käynyt koiranäyttelyissä. Kaikki oli hänelle uutta ja jännittävää. Hienosti tämä parivaljakko kehässä kuitenkin esiintyi kun ei huomioida Pessin haukkumista. Pessihän on ollut aivan pienestä pitäen pentueen kovin haukkuja. Olisi ollut kivaa saada edes joku kuva Pessistä ja Minnasta kehässä, mutta valitettavasti isi otti kaiken vain videolle. Äiti taas odotteli Usvan kanssa omaa vuoroaan kehän vierellä, joten kuvaaminen jäi. Eipä tullut Usvastakaan kehässä yhtään kuvaa. 🙁
Pessin arvostelu oli seuraava:
7 kuukauden ikäinen massiivinen urospentu, jolla hyvät mittasuhteet ja hyvä vahvuus tähän ikään. Kuono-osan toivoisin hieman lyhyemmäksi ja paremmin topatuksi, sekä voimakkaamman otsapenkereen. Vasen korva taittokorva. Tummat kauniit silmät. Hyvä kaula ja runko. Liikkuu mukavasti kun muilta kiireiltään ehtii. Hyvä häntä. Herkkähaukkuinen.
Tuo lause liikkumisesta oli äidin mielestä hienosti sanottu. Matossa oli jotain hyviä hajuja, joita Pessin piti aina välillä nuuskia ja sen hän tekikin sitten kunnolla.
Pessin tulos oli Pek1 ilman kunniapalkintoa, johon äiti oli myös tosi tyytyväinen.
Seuraavaksi äiti meni Usvan kanssa kehään ja Usvahan oli päättänyt valloittaa tuomarin puolelleen. Hampaiden katsominen onnistui hienosti ja äiti pelkäsi, että Usva istahtaisi heti kun tuomari alkaisi häntä tutkia, mutta oikeastaan häntä sai käpälöidä ihan hyvin. Tuomarin sanellessa arvostelua kehäsihteerille, oli Usva aika rauhaton ja äiti joutuikin kääntämään Usvaa monta kertaa, jotta sai hänet oikeaan asentoon tuomariin nähden. Jossain vaiheessa tuomari sanoikin, ettei tarvitse tehdä niin paljon töitä koiran kanssa, koska se on vielä pentu niin se saa olla aika vapaasti. 🙂 Onneksi tuomari piti näkemästään ja antoi Usvalle KP1:n kunniapalkinnolla kera upean arvostelun. Näin Usva oli myös ROP -pentu.
Usvan arvostelu oli seuraava:
7 kk ikäinen, erittäin lupaava narttupentu. Hyvät mittasuhteet ja linjat tähän ikään. Sievä narttupennun pää. Kuono-osa voisi olla aavistuksen lyhyempi. Ihana ilme. Hyvä kaula ja runko. Hyvä luuston vahvuus. Liikkuu erinomaisen tasapainoisesti näin nuoreksi koiraksi. Pennun turkki. Mukava luonne.
Tähän arvosteluun äiti ja minä olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Upea lapsukainen minulla. 🙂
Tämän jälkeen alkoikin pitkä odottelu, ennen kuin vuoroni tulisi. Onneksi aika kului tällä kertaa aika nopeasti. Tiia Nyberg oli jälleen lupautunut esittämään minut, joten äiti sai otettua muutamia kuviakin, vaikka valoa olisi tarvittu hyviin kuviin vähän enemmän tai sitten hänen pitäisi opetella paremmin käyttämään kameraansa. 🙂
Valioluokassa oli ainoastaan kolme koiraa kahden peruutettua tulonsa. Mielestäni esiinnyin hyvin, joten siitä ei menestyminen ainakaan jäänyt kiinni. Tuomari kaipasi pidempiä sivuaskeleita, josta olin aivan ihmeissäni. Sivuaskeleitani on tähän asti aina kehuttu. No, näin tällä kertaa. Tuomari sijoitti valioluokan ykköseksi Peikkovuoren Vanillan ja kakkoseksi Lumiturpa Rupelin jättäen minut viimeiseksi. En sijoittunut myöskään paras narttu -kehässä. Onneksi sain kuitenkin SA:n, joten SA -putki ei katkennut. Tulokseni oli siis VAL ERI3 SA.
Lopuksi vielä muutama kuva tämän päivän näyttelystä:
Tiia esitti minut kehässä ja olin aina haltioissani, kun hän hoiti esittämiseni.
Kuvassa vasemmalta PN1:ksi sijoittunut veteraani Lumiturpa Oikku, Ruska (ei sijoitusta PN-kehässä) ja PN 3:ksi sijoittunut Lumiturpa Rupeli.
Seuraavaan näyttelyyn, Tartto