17.10.2010 Lappalaiskoirien erikoisnäyttely Jyväskylässä
Tuomari Mari Lackman
Tuomarin arvostelu: 2 v 1 kk. Erinomaisen tyyppinen. Kaunisilmeinen nartun pää. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula, runko & luuston vahvuus. Hyvä häntä. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Hyvä sivu- & etuliike. Hieman kapea takaliike. Hyvä käytös. Erinomaisesti esitetty.
Tulos: AVO ERI
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 122, joista narttuja 67. Avoimessa luokassa oli 32 narttua.
Lähdin isin ja äidin kanssa Jyväskylän erkkariin jo lauantaina. Majoituimme tänäkin vuonna Patalahden rantamotelliin, jossa jouduin jälleen äidin kameran uhriksi. Ennen Patalahdelle menoa kävimme myös tutustumassa Himoksen lumisiin rinteisiin.
Rinteitä ei vielä ollut lumetettu vaan tämä oli ”luonnonlunta”.
Patalahden rantamotellilta äiti otti mm. nämä kuvat ennen Jyväskylään lähtöämme:
Ensin maltoin hetken istua paikallani, mutta sitten…
…päätin lähteä tutkimaan, mitä kaikkea rannalta löytyy.
Sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää klo 10.30. Jyväskylässä paistoi onneksi aurinko ja lämmitti hieman yöllisen pakkasen jälkeen. Näin äitikin tarkeni siellä.
Osallistuin ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan ja siinä olikin paljon koiria, 34 narttua oli ilmoittautunut. Saimme odottaa aika hyvän tovin ennen kuin pääsimme äidin kanssa kehään. Lopulta kuitenkin tuli meidän vuoromme ja sain seuraavan arvostelun:
Jesss, sieltä nyt sain ensimmäisen ERIn erkkarista ja näin myös äidin himoitseman lappalaiskoirien ERI-ruusukkeen. Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen vaikka luokkasijoitusta ei tänään tullutkaan. Muistaakseni 11 koiraa sai avoimessa luokassa ERIn.
Laitan tähän muutaman kuvan myös näyttelystä:
Tuomari oli aivan upea ja osasi käsitellä meitä koiria hienosti. Lisäksi hän kertoi aina, millä perusteella tekee päätöksiään. Äidillekin hän kertoi luokkasijoitusta miettiessään, että valitettavasti joku on pudotettava ja koska en halunnut oikein juosta, niin tällä kertaa näin. Nyt kun olen oppinut näyttelyssä ravaamaan hienosti, ei minua enää niin huvitakaan juoksennella kehässä. Eihän siellä ole enää mitään hauskaa. Näin siis annoin äidin juosta ja jätin itseni niin pitkälle taakse kuin hihna antoi myöden. Tällä kertaa keksin siis tällaisen jäynän. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi!
Seuraavaan näyttelyyn, Lahti