8.8.2009 Turun kansallinen koiranäyttely, Elonäyttely 2009
Tuomari Zidy Munsterhielm-Ehnberg
Tuomarin arvostelu: Erinomainen tyyppi. 10 kk. Ihannekoko. Hyvät korvat & silmät. Hyvä purenta. Hieman etuasentoiset lavat. Riittävä luusto. Erinomainen rintakehä. Vahva selkä, hyvä häntä ja liikkeet. Hyvä karva.
Tulos: JUN ERI/ JUK1, PN2, SERT
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 15, joista 10 narttua. Junnunarttuja oli 5.
Lähdimme kotoa kohti Turkua vähän ennen 8.00. Enteiliköhän jo menomatka hyvää, en oksentanut kertaakaan. Suomenlapinkoirien kehä alkoi 9.30.
Kuvassa juoksen äidin vierellä kaikkien junnunarttujen kiertäessä kehää ennen yksilöarvostelua. Kaksi on jo ehtinyt kuvasta pois, mutta meidän lisäksemme Peikkovuoren Rose omistajansa kanssa on päässyt kuvaan. Junnuluokassa jaettiin kaksi ERIä ja kaksi EH:ta. Tuomarin juoksutettua ja tutkittua meitä tarkasti, olin hänen mielestään paras. Oli kiva voittaa junnunarttujen kilpailuluokka. Avoimesta luokasta yksi sai ERIn ja valioluokasta neljä. Parasta narttua valittaessa tuomari sijoitti ensin ykköseksi valioluokan Ainon (oli tänään myös ROP) ja minut heti toiseksi, joten näin sain myös ensimmäisen sertini. Kun äidille ojennettiin sertiruusuke, kiljaisi hän JESSS suureen ääneen. Ympärillä olevilla oli aika hauskaa. Äiti antoi sertiruusukkeen myös minun tutkittavakseni.
Tämän jälkeen kaikki olikin yhtä hulinaa, onnittelijoita riitti ja huomasin, että äiti oli aivan haltioissaan. Koska näyttelypaikalla oli kuuma, keräsimme kimpsumme äkkiä kokoon ja lähdimme kotia kohti. Olimme jo melkein Tammisillan luona kun äiti muisti, että sertistähän saa myös pokaalin. Ei muuta kuin Tammisillan kohdalla täyskäännös takaisin Turkuun pokaalia hakemaan. Pääsimme sentään lopulta kotiin enkä muuten oksentanut kotimatkallakaan. Täydellinen päivä siis!
Sunnuntaina äiti otti kuvan minusta pokaalini ja ruusukkeeni kanssa. En kuitenkaan suostunut seisomaan, mielestäni istuminen on mukavampaa.
Seuraavaan näyttelyyn, Sastamala