11.7.2010 Karjaa

11.7.2010 Karjaan kaikkien rotujen näyttely
Tuomari Esko Nummijärvi

Tuomarin arvostelu: Rotutyyppi erittäin hyvä. Hieman pitkärunkoinen kapea narttu, jolla vähän jyrkkäotsainen pää. Kauniit korvat. Hyvä selkä ja häntä. Hyvät rinta ja raajat. Karvapeite saisi olla tuuheampaa. Liikkuu hyvin.

Tulos: NUO EH / NUK2

Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 19, joista narttuja 12. Nuorten luokassa oli 4 narttua.

Mikäli äiti olisi saanut pitää päänsä, emme olisi lähteneet koko näyttelyyn, koska aloitin hirmuisen karvanlähdön pari viikkoa ennen näyttelyä. Iskä kuitenkin oli sitä mieltä, että menemme koska ilmoitusmaksukin on maksettu.

Äiti ei harjaillut minua käytännöllisesti katsoen lainkaan pariin viikkoon, nyppi ainoastaan vaaleat tupsukat pois. Ensimmäinen karvanlähtöni ei ollutkaan mitään tämän rinnalla. Harjaamattomuudesta huolimatta olin aika karvaton näyttelyssä.

Näyttelypäivän aamu valkeni tosi helteisenä, lämpöä oli lupailtukin yli 30 astetta, joten päivä ei ollut paras mahdollinen. Lähdimme kuitenkin ajamaan kohti Karjaata. Perillä odottikin aurinkoinen, lähes puuton suuri kenttä. Ainoastaan yksi puu löytyi toisesta päästä kenttää ja onneksi lappalaisten kehä oli sen lähistöllä. Puun varjokohdat olivat aika täynnä koiria omistajineen, mutta sopu antoi tilaa ja näin pääsimme varjoon. Siinä oli itse asiassa aika hyvä odotella kehän alkua.

Nuoriin narttuihin oli ilmoitettu viisi koiraa, joista neljä oli paikalla.
Menin vuorollani arvosteluun ja äiti oli kerrankin tyytyväinen ravaamiseeni. Eipä antanut Riitta Lahtovaara edellisessä näyttelyssäni aivan turhaan meille kotiläksyä ravaamisen opettelussa. Vaikka itse sanonkin, se meni aika upeasti. Tuomarina ollut Esko Nummijärvi ei paljon kokeillut, mitä karvojen alla on, koski minuun ainoastaan sen verran, että katsoi hieman hampaita.

Enpä tainnut olla tämän tuomarin mieleinen koira. Suurin osa arvostelusta olikin huonoa. Ihmettelen kyllä tuota otsapengerjuttuakin, koska minulla karvat kasvavat siinä pystyyn ja otsapenkereeni on tosiaankin kokeiltava käsin, mutta koska hän ei tutkinut kuin hampaat, niin eihän hän sitä voinut tietääkään.

Tällä tuomarilla oli aivan upea tapa kertoa kaikille katsojille jokaisesta koirasta arvionsa. Huonona puolena tässä oli se, että hän pyysi koiran esittäjää juoksemaan samanaikaisesti ympyrää kun hän arvionsa kertoi. Tällöin koiran esittäjä ei sitä kuullutkaan. Äiti onneksi kuuli heti aluksi hänen sanovan ”erittäin hyvän tyyppinen” ja lopetti tietysti juoksemisen helteessä siihen paikkaan. Mitä sitä turhia enää juoksemaan.

Toinen asia, johon äiti kiinnitti huomionsa oli se, että hän jokaisen koiran kohdalla kertoi hakevansa neliömäistä koiraa. Rotumäärityksen mukaanhan lapinkoiran pitää olla hieman korkeuttaan pitempi, jolloin tietysti koira voi näyttää neliömäiseltä, vaikka ei sitä itse asiassa olekaan. Eivät voittajakoiratkaan olleet neliömäisiä, onneksi.

No, tämä oli taas näitä näyttelyitä, joka on nopeasti unohdettava, tosin tiedämme nyt, että Nummijärven kehään meillä ei ole enää mitään asiaa. Tiedä sitten, olisiko tulos ollut parempi ilman tuota karvanlähtöä.

Kun lopulta pääsimme kotiin, äiti harjasi ”irrallaan” olevat karvani pois ja sai muutamassa minuutissa aikaiseksi tällaisen kasan:

Seuraavaan näyttelyyn, Köyliö