12.12.2010 Voittaja 2010
Tuomari Ambjörn Lindqvist, Ruotsi
Tuomarin arvostelu: Utm typ, vack. huv.uttryck, bra hals + överl. Välburen svans, utm. vinklar, rör sig effektivt, utm. päls + temp.
Tulos: AVO ERI / AVK3
Lapinkoiria oli näyttelyssä yhteensä 71, joista narttuja 38. Avoimessa luokassa oli 7 narttua.
Mielestäni on hullun hommaa ajella Salosta kahdella peräkkäisellä päivällä koiranäyttelyyn Helsinkiin. Toki osaan jo nykyisin ottaa automatkan levon kannalta mutta ei minua edelleenkään voi autofaniksi kutsua.
Lähdimme aamulla liikenteeseen 6.50, jotta emme olisi menossa näyttelypaikalle juuri ruuhkaisimpana aikana. Tässä onnistuimmekin, koska emme joutuneet käytännössä lainkaan jonottamaan parkkitaloon pääsyä.
Eiliseen näyttelyyn oli ilmoitettu suomenlapinkoiranarttuja 27 ja tälle päivälle 44 (näistä 38 osallistui). Aika huima lisäys. Näistä koirista oli narttujen avoimeen luokkaan ilmoitettu peräti seitsemän koiraa.
Kun avoimen luokan nartut olivat kaikki kehässä, niin tuomari pyysi ensin pitkään meitä tutkittuaan kuutta ensimmäistä koiraa juoksemaan kehän ympäri meidän odottaessamme ja sen jälkeen olisi meidän loppujen vuoro. Olin ensimmäisenä tässä toisessa ryhmässä. Kun ensimmäinen ryhmä oli juossut kehän ympäri, tuli Lumiturpa Rupeli aivan kuononi editse, jolloin me molemmat hermostuimme ja rähjäsimme. Rupelin esittäjän olisi pitänyt olla vähän tarkempi, missä hänen koiransa seikkailee. Tämän jälkeen takanani oleva Peikkovuoren Rosekin hermostui ja minun piti tietysti hänellekin rähjätä. Tässä vaiheessa äiti katsoi parhaaksi lähteä liikkeelle, jotta saisin muuta ajateltavaa. Parin kolmen ensimmäisen metrin kuljinkin selkä menosuuntaan mutta sen jälkeen unohdin koko asian. Äitipä ei ollut unohtanut ja kun menimme kehästä pois odottamaan omaa arvosteluvuoroamme, vei hän minut iskän luokse ja lähti pois sanomatta sanaakaan minulle. Hän tuli takaisin vasta kun oli meidän vuoromme mennä kehään. Alku meni ihan hyvin – no jaa – taisin kyllä mennä pitkäkseni siinä vaiheessa kun äiti hetkeksi nosti katseensa tuomariin päin. Nousin siitä kyllä kiltisti ja annoin tuomarin hienosti tutkia minut. Tämän jälkeen tuomari pyysi meitä juoksemaan kulmaan ja takaisin. Arvostelun tultua valmiiksi, antoi kehäsihteeri äidin käteen vaaleanpunaisen nauhan. Jeee – eipä rähjäämiseni sentään siihen vaikuttanut.
Kilpailuluokassa kehän ympäri juostessamme bongasin lattialta pari erittäin hyvää herkkupalaa ja niitä sitten yritin napsia suuhuni joka kerta kun niiden läheltä kuljimme. Harmikseni en niitä kuitenkaan sieltä suuhuni saanut.
Tällä kertaa tuomari sijoitti ensimmäiseksi Lumiturpa Rupelin. Toiseksi tullutta koiraa emme valitettavasti tunteneet. Kolmanneksi tuomari sijoitti minut ja neljänneksi edellisen päivän avoimen luokan voittaneen Peikkovuoren Rosen.
Äiti suomensi saamani arvostelun seuraavasti, toivotaan, ettei mennyt kovin pahasti pieleen:
Tyypiltään erinomainen, kaunisilmeinen pää, hyvä kaula ja ylälinja, hyvinkannettu häntä, erinomaiset kulmaukset, liikkuu tehokkaasti, erinomainen turkki ja temperamentti.
Näihin tuloksiin on oltava tyytyväinen kun mukana oli sentään 44 suomenlapinkoiranarttua.
Seuraavaan näyttelyyn, Turku