Muistui vielä mieleeni tapaus, kun pääsin äidin ja isin kanssa kaupassa käymään. No, en oikeasti ollut kaupassa, mutta odotin heitä autossa ostosten teon ajan. Aikani odoteltuani he tulivat suurten ostostensa kanssa ja lähdimme kaikki kohti kotia. Pihaan päästyämme, isi ja äiti tyhjensivät auton ja isi ajoi auton talliin, sammutti auton ja lähti pois jättäen minut yksin pimeään autotalliin. Kului pitkän aikaa, ennen kuin äiti tuli katsomaan, olenko jäänyt autoon. He olivat kotona kaikessa rauhassa katsomassa televisiota kun äiti oli ihmetellyt missä olen. Kauppareissusta oli tässä vaiheessa kulunut jo kolme tuntia. Kun hän ensin oli hakenut minua sisältä joka huoneesta, tuli hänelle mieleen käydä katsomassa autosta ja siellähän minä olin. Luulette tietysti, että minä olisin ollut heille tässä vaiheessa vihainen mutta mitä vielä, olin aivan haltioissani kun minut haettiin sisälle. Tämän jälkeenkin olin aina valmis autoajelulle eikä minua ole sen koommin autoon unohdettukaan.
Seuraavaan juttuun, Postiljooni